Zoom: toteutus käytännössä

Kirjoittaja: Mikko Heikkinen/biomi.org


Zoom-ulkoasun tekeminen on yllättävän monimutkainen asia, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Tässä esitän omia ja muutaman asiantuntijan mietteitä aiheesta, perustuen osin aiemmin julkaistuun tietoon (viitteet).

Pyysin kommentteja Luonnontieteellisen keskusmuseon testikäytössä olleesta zoom-ulkoasusta Näkövammaisten kirjasto Celiasta sekä Näkövammaisten Keskusliitosta. Minulle vastasivat ystävällisesti Markku Leino ja Katariina Kiiliäinen (Celia) sekä Virpi Jylhä (NKL).

Zoom-ulkoasun tarkoitus

Zoom-ulkoasulla voi olla useita tarkoituksia:

  1. Sivun toimivuus ruudunsuurennusohjelmien kanssa
  2. Sivun toimivuus hyvin suurella tekstikoolla
  3. Sivun selkeys heikkonäköisten kannalta

Zoom -ulkoasun ominaisuudet

Zoom-ulkoasun perusominaisuudet:

  • Yksipalstaisuus
  • Sivun ja navigoinnin selkeys (yksinkertaisuus)
  • Toimivuus myös käyttäjän omien asetusten kanssa (tekstin koko, värit)

Leino ja Kiiliäinen kirjoittivat: â?¦heikkonäköiset käyttäjät muuttavat itse selaimensa asetukset ja näin voi suunnittelussa pyrkiä Design for All -periaatteen noudattamiseen. Yksi hyvä kaikille riittää, kunhan se on suunniteltu hyvin, eikä esim. estetty vapaata fonttien yms. vaihtoa. Jylhä puolestaan kirjoitti, että â??Reilustiâ?? heikkonäköiset henkilöt yleensä hoitavat internet-selaimen asetukset + Windows asetukset itselleen sopiviksi. â?¦ Pidän tärkeimpänä kuitenkin, että päätyylinne olisi skaalautuva ja käyttäjät voisivat itse muokata selaimen asetuksilla näkymänsä itselleen sopivaksi.

Värit

Monissa zoom-toteutuksissa toimivuutta näkövammaisten kannalta on yritetty parantaa myös tekstikokoa suurentamalla ja käännetyllä väriskaalalla (vaalea teksti ja tumma tausta). Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen kolmesta syystä:

  1. Käyttäjät voivat itse säätää nämä selaimestaan (toisin kuin esim. palstajaottelun)
  2. Eri tavalla näkövammaiset voivat tarvita hyvinkin erilaisen ulkoasun. Esimerkiksi joillekin normaalia suurempi teksti voi olla jopa vaikealukuisempaa. Myös värien säätäminen kaikille sopivaksi on käytännössä mahdotonta.
  3. Käyttäjät ovat jo asettaneet selaimeensa itselleen soveltuvat väri- ja kokoasetukset, jos niitä tarvitsevat; muutoin he eivät pystyisi käyttämään useimpia sivustoja.

Kaikille sopivia värivaihtoehtoja ei käytännössä ole mahdollista tarjota. Leino ja Kiiliäinen kirjoittavat: Tällainen käyttäjä [käänteisiä värejä tarvitseva] saattaa haluta mustan pohjan ja keltaisen tekstit, linkit sinisiä ja käytetyt punaisia. Jylhä kirjoittaa: â?¦jos henkilö tarvitsee käänteisiä värejä, hänen on pitänyt tehdä se jo aiemmin. Muut sivut jäisivät muuten näkemättä.

Tekstin koko

Jylhä kirjoittaa: â?¦heikko näkö ei ole sama asia aina kuin suurennetun tekstin tarve. â?¦ Suurennan tekstin selaimen ominaisuuksilla, mikäli se on tarpeen. Samoin saatan pienentää sitä.

Ratkaisu?

Oman sivustoni zoom-tyyleissä perusideana onkin säätää zoom-valikolla vain sellaisia asioita, joita käyttäjä ei voi selaimesta käsin säätää: palstojen jaottelu ja navigoinnin ulkoasu (ja monimutkaisuus). Värien ja tekstin koko puolestaan jätetään käyttäjän säädettäväksi. Tämä on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi mm. olemalla käyttämättä taustavärejä. Myöskään leveyttä ei määritellä eikä erikoisen suuria marginaaleja käytetä.

Avainsana on skaalautuvuus, jota Jylhäkin painottaa: Ärräpäitä syntyy silloin, kun sivusto ei skaalaudu, värit, leveydet tai fontit ovat kiinteitä. Eli tekstimassa ja tyylit on oltava erikseen, silloin sivu on mahdollisimman esteetön tältä osin.

Biomi.org zoom-tyyleillä, ilman käyttäjän tekemiä värisäätöjä (Firefox) sekä käännetyllä väreillä (IE)

Zoom-ulkoasu kannattaakin määritellä mahdollisimman yksinkertaiseksi, tällöin sen mukauttaminen selaimesta käsin on helpointa. CSS-taitolla toteutetuilla sivustoilla tämä on usein hyvin lähellä tyylien poistamista, erityisesti jos navigointi on jo valmiiksi toteutettu yksinkertaisesti. Jos sivusto on tehty esteettömyysohjeiden mukaisesti toimimaan myös ilman tyylejä, on tämä entistä helpompaa. Pieni säätö voi olla paikallaan eri osioiden (esim. navigointi, pääsisältö, lisätiedot) erottamisessa toisistaan.

Se, että käyttäjät tekevät väri- ja tekstisäädöt itse, ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat zoom-ulkoasussa täysin turhia. Jylhä kirjoittaa erilaisista värivaihtoehdoista: Eri tyylit ovat varmasti ihan ok ja auttanevat henkilöitä, jotka ovat kenties vasta näkövammautuneet (heikkonäköisiksi) tai ovat niin hyvin näkeviä, etteivät ole joutuneet opettelemaan apuvälinekäyttöä, vaan pärjäilevät itsenäisesti.

Värit rakenteen selkeyttämisessä?

Värejä voi käyttää sivun rakenteen selkeyttämisessä, ja sitä kautta käytettävyyden parantamisessa. Tämä pätee myös näkövammaisten kohdalla, mikä tulee ilmi myös Screen Magnification and the Web -videolla. Esimerkiksi eri taustaväreillä voi erotella erityyppisiä linkkejä.

Tällainen värien käyttö ei kuitenkaan sovi hyvin yhteen tässä esitetyn, taustavärittömän zoom-ulkoasun kanssa. Toinen tapa on käyttää tyhjää tilaa rakenteen selkiyttämisessä. Myös viivoista, ikoneista yms. tehosteista voi olla apua osien erottelussa.

Valikon sijoittaminen

Ulkoasuvalikon sijoittaminen on hankalaa. Kun koko tekniikka on uusi, ei mitään vakiintunutta tapaa ole olemassa.

Itselläni ei ole kokemusta ruudunsuurennusohjelmien käytöstä, mutta em. Screen Magnification and the Web -videota katselemalla asiasta saa karkean kuvan. Tämän perusteella tuntuisi, että sivun yläreuna lienee paras sijoituspaikka. Tämä kohta sivusta sisältää useimmiten muutenkin tärkeää tietoa, eikä jää ylenkatsotuksi.

Valikko täytyy kuitenkin suunnitella huolella, jottei se jää otsikon ja navigoinnin varjoon. Valikon teksti kannattaa muotoilla siten, että siitä ilmenee kyseessä olevan pelkkä ulkoasun vaihto eikä erillinen, mahdollisesti harvemmin päivitettävä tai suppeampi versio.

Muita yksityiskohtia

Päätteettömien fonttien (esim. Arial) sanotaan usein olevan selkeämpiä ja toimivampia tietokonenäytöillä. Myös NKL suosittaa Arialin käyttöä. Pieninäyttöisissä laitteissa niiden merkitys voi korostua.

Jos päätyy säätämään sivun värejä, kannattaa niiden valinnassa olla tarkkana. Esimerkiksi tässä kuvassa olevien linkkien ja taustan välinen kontrasti ei ole Leinon ja Kiiliäisen mukaan riittävä:

vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia linkkejä tummanharmaalla taustalla: kontrasti ei ole riittävä

Zoom-ulkoasusta voi olla hyötyä myös pieninäyttöisten laitteiden (kämmenmikrot, kännykät) käyttäjille. Ongelmana voi kuitenkin olla näiden laitteiden heikko tuki vaihtoehtoisille tyylitiedostoille tai muille tyylinvaihdossa käytettäville tekniikoille (esim. Javascript, evästeet).

Yhteenveto

Vaikka useimmat näkövammaiset käyttävätkin selaimen ominaisuuksia säätääkseen ulkoasun itselleen sopiviksi, ei zoom-ulkoasu ole turha. Se tarjoaa lisämahdollisuuksia palstoituksen säätämiseen, mahdollistaa selaimesta riippumattoman ulkoasun säätämisen (esim. aloittelijoille) ja myös helpottaa selaimen kautta tehtävää ulkoasun säätämistä.

Zoom-ulkoasut ovat kuitenkin vielä nuori asia ja paras toteutustapa on löytämättä. Zoom-ulkoasujen yleisyys vaikuttaa niiden toteutustapaan: jos niiden käyttö yleistyy, syntynee vakiintuneita käytäntöjä ja kokemusta eri menetelmien paremmuudesta. Siihen asti mahdollisimman monimuotoiset toteutukset ja niiden testaaminen käytännössä lienevät vain hyvästä.

Viitteet ja lisää aiheesta

Huonot osoitteet ja linkittämisen merkitys

Kirjoittaja: Aleksi Moisio.


World Wide Webin isä, Tim Berners-Lee, kirjoitti vuonna 1997 linkittämiseen liittyvistä myyteistä ja väärinkäsityksistä. Liki kymmenen vuotta sitten Internetin linkkeihin perustuva verkkomainen rakenne herätti hämmennystä. Osa surffaajista ja sivujen ylläpitäjistä koki, että ilman lupaa tehtävä linkittäminen loukkasi tekijänoikeuksia.

Tämä oli kuitenkin Berners-Leen mukaan valitettava väärinymmärrys. Linkit pelkästään viittaavat, eivätkä itsessään kerro mitään esimerkiksi linkittäjän omistussuhteesta linkitetyn sivun sisältöön tai linkittäjän kannatuksesta linkitetyllä sivuilla esitettyihin ideoihin.

Berners-Leen mukaan linkittäminen kuuluu sananvapauden perusominaisuuksiin. Linkittämistä voi verrata mahdollisuuteen puhua julkisuuden piiriin kuuluvista asioista. Sananvapauden nimiin vannovassa yhteiskunnassa täytyy olla mahdollista viitata esimerkiksi hallitusohjelmaan keskusteltaessa politiikasta keskellä toria.

Myös Internetissä täytyy olla mahdollista viitata julkishallinnon sekä yksityisen sektorin julkisiin dokumentteihin. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikki mikä on konkreettista liukenee ilmaan

Torilla keskusteltaessa on helppo tuudittautua siihen, että tosimaailman dokumentit eivät häviä savuna ilmaan. Esittämättä kyynistä huomiota lupausten toteutumisesta: minkälainen mekkala syntyisikään, jos kaikki kopiot hallitusohjelmasta häviäisivät kesken vaalikauden?

Verkon ulkopuolella voi aina luottaa siihen, että julkiset dokumentit säilyvät ainakin jossain muodossa. Internetin ihmemaassa on kuitenkin mahdollista, että osa dokumenteista katoaa bittiavaruuteen jälkiä jättämättä.

Hyvästä esimerkistä käyvät uutistoimistojen sivustot, joilla pyörivät tauotta uusimmat tapahtumat maailmalta. Vanhat uutiset painuvat pinon alimmaiseksi ja tuoreet uutiset nousevat etusivulla ensimmäiseksi. Yleensä etusivulla näkyy vain osa uutisesta, kenties ingressi. Varsinaiseen artikkeliin pääsee käsiksi linkin välityksellä. Mutta mitä tapahtuu, kun uutinen on jo niin vanha, ettei se mahdu etusivulle ensinkään?

Hyvin toteutetuilla sivustoilla tätä vääjäämätöntä ongelmaa varten on rakennettu arkistoja, joista vanhemmat uutiset löytyvät. Parhaimmilla sivustoilla on lisäksi mahdollisuus etsiä oikeaa uutista esimerkiksi tekijän, otsikon, aiheen, julkaisupäivämäärän ja muiden metatietojen avulla.

Valitettavan usein verkkotoimittajat, webmasterit ja tavalliset surffaajat törmäävät kuitenkin sivuihin, jotka häviävät mystisesti, jälkiä jättämättä. Pahimmassa tapauksessa ”hyödyttömät” sivut poistetaan kokonaan verkosta. Hiukan paremmassa tapauksessa pelkästään sivulle johtava linkki poistetaan. Tällöin sivu joko hukkuu ja unohtuu ajan kuluessa tai sitten jokin ulkopuolinen taho pelastaa sivun linkittämällä sen omille sivuilleen.

23, 6, 707 ja muita merkityksettömiä numeroita

Historiaan häviävien sivujen ohella harmaita hiuksia aiheuttavat www-osoitteet, jotka koostuvat lähinnä sisällönhallintasovelluksen arpomasta koodinumerosta. Tällaiset generoidut osoitteet ovat usein aivan liian pitkiä, jotta ne mahtuisivat katkeamatta esimerkiksi 72 merkin rivejä käyttävän sähköpostiohjelman ruudulle. Hämmentävien pituuksiensa vuoksi tällaisia osoitteita on myös mahdotonta painaa esimerkiksi kirjoihin.

Siinäkin tapauksessa, että moinen osoite löytää tiensä kirjan sivuille, on osoitteesta täysin mahdotonta päätellä mitään vihjeitä sivun sisällöstä — vai mitä sanotte seuraavasta kaunokaisesta: http://www.amazon.com/gp/help/seller/at-a-glance.html/ref=olp\_offerlisting\_10/ 103-3739537-0091006?%5Fencoding=UTF8&asin=1859844634&marketplaceSeller =1&seller= ADHR7VPS9GZEY — aika vonkale, vai mitä?

Sisällönhallintasovelluksen valinnassa ja säätämisessä tehdyt huonot päätökset kertautuvat ikävällä tavalla. Linkittämisen vaikeutuessa sananvapauden toteutuminen verkossa vaarantuu ja julkisen tiedon avoin saatavuus vaikeutuu kohtuuttomalla tavalla.

Kuka tietämättömyyttään, kuka typeryyttään

Erilaisten organisaatioiden sivuille linkittämistä vaikeutetaan epäilemättä myös tietoisesti. Kun sivut toteutetaan esimerkiksi sopivasti muotoillun Flash-sovelluksen tai PDF-dokumenttien avulla, pystytään ulkopuolelta tapahtuva linkittäminen kohdistamaan tehokkaasti vain sivuston juuritiedostoon.

Tällaista toimintaa ohjaa vanhentunut, salaileva ja kontrolloimiseen pyrkivä käsitys tiedottamisesta. Kaikki keinot kontrolloida julkisuuskuvaa hyödynnetään viimeiseen linkkiin saakka. Tässä mielessä Flash- ja PDF-dokumentit antavat tiedoston tekijälle enemmän valtaa suhteessa dokumentin kopioimiseen, tulostamiseen ja täsmälliseen linkittämiseen kuin standardien mukainen HTML.

Historian saatossa on ollut ja tulee olemaan tarpeita rajoittaa tiedon saatavuutta. Tuskinpa kukaan haluaa esimerkiksi luottokorttinsa tunnusluvun leviävän vapaasti verkossa.

Linkittämisen tahaton ja tahallinen estäminen koskee kuitenkin jotain sellaista, joka alun perin verkkoon luettavaksi laitettuna on luonteeltaan julkista. Se, että Ajoneuvohallintokeskus AKE vaikeuttaa linkittämistä käyttämällä sivustollaan (huonolla tavalla) kehyksiä, ei ole välttämättä harkittua tiedon salaamista. Valitettavasti sivuilla tehdyt ratkaisut eivät ainakaan edistä julkisuuslaissa mainittua julkishallinnon velvoitetta edistää kansalaisten tiedonsaantia.

Kuin kirja ilman kansilehtiä

Ikään kuin tässä ei olisi kylliksi: huonot www-osoitteet nakertavat myös länsimaalaisen tieteen kivijalkaa — lähdeviittauskäytäntöä. Aivan liian usein törmää akateemisen vertaisarvioinnin läpikäyneeseen kirjallisuuteen, jossa viitataan surullisen epämääräisesti verkkolähteisiin.

Tutkimuksen läpinäkyvyyden ja uskottavuuden kannalta on täysin kestämätöntä, etteivät edes arvostetut tiedenaiset ja -miehet voi (tai osaa) viitata täsmällisesti verkkolähteisiin, koska lähdemateriaali on hukutettu hauskan Flash-palikan syövereihin.

Vikaa löytyy tosin myös tiedemaailman parista. Tutkimuksen läpinäkyvyyttä peräänkuuluttavien professoreiden ja tutkijoiden on syytä vilkaista peiliin ja hävetä näkemäänsä, mikäli he ovat vielä 21. vuosisadalla valmiita katsomaan sormien läpi väitöskirjojen www.yritys.com-tyyppisiä viittauskäytäntöjä.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Huonoihin ratkaisuihin johtavat päätökset tehdään siis yleensä tiedostamatta tai tietoisesti jo sivuston suunnitteluvaiheessa. Mikäli edellä mainitut ongelmat halutaan välttää, tulisi jo sivuston suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon tulevat linkittämistarpeet.

Toimivalla sivustolla:

  • osoitteiden nimet kertovat edes jotain sivujen sisällöstä, esimerkiksi http://www.yritys.com/tiedostot/tilinpaatokset/tilinpaatos2005.html
  • käytetään weblogien myötä yleistyneitä permalinkkejä [en], joilla estetään sivujen katoaminen
  • usein uudistuvien sivujen, kuten esimerkiksi uutissivun yksittäiset uutiset arkistoidaan järkevällä tavalla
  • jokaisen sivun mukana tallennetaan metadataa [en], joka mahdollistaa fiksujen tietokantahakujen tekemisen
  • käytetään linkittämisen estäviä tekniikoita (Flash, PDF jne.) vain erittäin tarkasti harkituissa kohdissa

Sananvapaus, julkisen tiedon avoin leviäminen ja lähdeviittauskäytäntö eivät ole vielä menetettyjä tapauksia — ne vain vaativat hieman enemmän huolellisuutta www-sivujen suunnittelussa. Linkittäkää toisianne.

Näkövammaiset ja Internet

Kirjoittaja: Jari Mikola, Näkövammaisten Keskusliiton atk-kouluttaja.


Sisältö

Erilaisia näkövammoja

Erittäin karkeasti ajatellen näkövammaiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: heikkonäköiset, vaikeasti heikkonäköiset ja sokeat. Heikkonäköisten tietokoneen käyttö saattaa helpottua jo pelkän isomman näytön ansiosta ja/tai Windowsin ulkoasua muokkaamalla. Jos nämä toimenpiteet eivät riitä, tarvitaan suurennusohjelma. Suurennusohjelma suurentaa nimensä mukaisesti näytölle tulevat tekstit, pikakuvakkeet ja niin edelleen.

Vaikeasti heikkonäköisille paras apuväline voi olla puhetuellinen suurennusohjelma. Tällöin suurennusta voi käyttää näytöllä liikkumiseen ja tekstin seuraamiseen. Mutta usein esim. silmien rasittumisen takia pidempien tekstien lukeminen on hankalaa. Tällöin suurennusohjelman puhetuki auttaa, kun pidemmät tekstit, dokumentit tai muut sellaiset voi kuunnella puhesyntetisaattorin kautta.

Sokeat tarvitsevat apuvälineekseen ruudunlukuohjelman sekä puhesyntetisaattorin ja/tai pistenäytön. Ruudunlukuohjelma on softa, joka tutkii näytönohjaimelta näytölle tulevaa dataa ja tulkitsee sen sitten joko puheeksi ja/tai pistekirjoitukseksi pistenäytölle. Pelkällä puhesyntetisaatorilla tai pistenäytöllä ei tee mitään â?? tarvitaan ruudunlukuohjelma.

Kuinka näkövammainen surffaa

Ehkä merkittävin ero Internet-sivujen selailussa niin sanottuun normaaliin on, että pelkän puheen tai pistenäytön varassa toimiva näkövammainen joutuu lukemaan sivun rivi kerrallaan. Nopea ”vilkaisu” sivun sisältöön on käytännössä lähes mahdotonta. Toki ruudunlukuohjelmat sisältävät erinäisiä navigointikomentoja, joilla sivun selailu nopeutuu. Näitä voi yleensä hyödyntää kuitenkin vasta, kun sivu on jo tuttu eli käyttäjä tietää, mitä ja mistä kohti sivua haluttu tieto löytyy.

Kun mennään jollekin Internet-sivulle niin, että käytössä on puhesyntetisaattori, se alkaa lukea sivun sisältöä heti. Aluksi puhe kertoo montako otsikkotasoa, kehystä ja linkkiä sivulla on. Sitten aletaan lukea tekstiä. Tämän voi toki pysäyttää ja lukea sivua sitten ”omaan tahtiin”.

Apuvälineitä käytettäessä surffailu ei siis ole ihan ongelmatonta. Seuraavaksi käydään läpi lyhyesti yleisimmät ongelmakohdat ja annetaan vinkkejä niiden parantamiseksi näkövammaisia käyttäjiä silmällä pitäen.

Navigointivalikko

Usein törmää sivuun, jonka yläosassa on muuttumaton päävalikko. Kun päävalikosta valitaan jokin linkki, valikko pysyy paikallaan, mutta sen alle tulee linkin avaamana teksti. Ruudunlukuohjelma aloittaa lukemisensa kuitenkin taas sivun yläreunasta höpöttäen ensin päävalikon; koneenkäyttäjän kärsivällisyyden riitettyä uusi tekstikin luetaan aikanaan. Näkevällehän tämä systeemi on kätevä: voi aina tekstin luettuaan vierittää päävalikon näkyviin ja klikata uuden aihealueen luettavakseen. Jonkinlainen kompromissi voisi olla ”Suoraan sisältöön” â??tyyppinen linkki päävalikon alussa. Tällöin ruudunlukua käyttävä voi heti sivun alusta valita kyseessä olevan linkin ja saada kuullakseen linkistä avautuneen tekstin.

Käsittämättömät linkit

Toinen yleinen puhesyntetisaattoria tai pistenäyttöä käyttävän ongelma ovat käsittämättömästi nimetyt linkit. Koska ruudunlukuohjelmat kaivavat linkkien selitykset lähdekoodista, käyttäjä saattaa saada korviinsa tai sormiinsa esim. tällaisia linkkejä (leikattu K-raudan sivuilta):

images/C536F64CA46B41E7A0C2BF72D16D4CC3
images/02700DCFFEC243AB9CEFC4F9C104F518
images/BE5551E025BD43D68F55B896597A8107
images/44A66ADB83D140CC87E8B642D9851674

Pitsinnyplääjäkään ei ota selvää siitä, mitä moisen linkin takaa mahdollisesti löytyy!

Linkkien nimeäminen on tärkeää myös toisesta syystä. Ruudunlukuohjelmissa on niin sanottu linkkilistatoiminto. Tällä toiminnolla sivulta tiputetaan kaikki muu teksti ja tavara pois. Pelkästään linkit kerätään listaksi, jossa käyttäjä voi navigoida mm. nuolinäppäinten, mutta myös linkin alkukirjaimen avulla. Mikäli linkit ovat numerosarjoja, alkavat >-merkillä tai ovat tyyliä ”Lue lisää”, alkukirjaimesta on suunnilleen yhtä paljon hyötyä kuin lasisilmästä avaimenreiässä.

Kuvat

Kuvien käyttöä nettisivuilla ei mitenkään tarvitse karsastaa. Kuvia voi käyttää, kunhan muistaa muutaman perusprinsiipin. Kuvissa tulisi aina olla alt-teksti, joka valottaa kuvan sisältöä. Alt-tekstissä ei tarvitse ruveta runoilijaksi, vaan riittää maininta tyyliin ”Kuvassa polkupyörä”. Jos kuvia käytetään linkkeinä, kannattaa jälleen kiinnittää huomiota nimeämiseen. Puhtaasti koristeluun käytetyt kuvat on parasta asettaa CSS:n avulla, mutta jos se ei ole mahdollista, niissä kannattaa jättää alt-attribuutti tyhjäksi, alt="".

Fontit

Heikkonäköisiä Internetin käyttäjiä ajatellen on erinomaisen tärkeää, että sivun fonttia ei ole määritelty absoluuttiseksi, vaan sen voi halutessaan muuttaa. Sivuja ei myöskään saisi optimoida jollekin tietylle resoluutiolle.

Animaatiot ja Flash

Ruudunluku alkaa lukea sivua alusta aina, kun sivu päivittyy. Tästä syystä automaattipäivitykset, flash-animaatiot ja muut vastaavat kilkkeet ovat myrkkyä. Jos sivuille halutaan esimerkiksi raikas flash-animaatioesitys, mukavaa olisi, jos sen voisi käynnistää linkistä tai painikkeesta sen sijaan, että se pörähtää liikkeelle automaattisesti sivulle laskeuduttua.

Pienistä parannuksista on iso apu

Näkövammaisille saavutettavien verkkosivujen tekeminen ei ole hankalaa ja vaativaa, vaikka monenlaisista selailuun käytettävistä apuvälineistä ja laitteista (joita moni suunnittelija ei ole koskaan nähnytkään) voisi päätellä toisin. Standardinmukainen merkkaus takaa parhaimmat lopputulokset, mutta jo edellä lueteltujen pienten asioiden huomioiminen helpottaa näkövammaisen liikkumista internetissä merkittävästi – muista käyttäjäryhmistä puhumattakaan.