Julkishallinnon verkkosivujen saavutettavuus on tärkeä aihe, sillä palveluita siirretään yhä enemmän verkkoon. Verkonkäyttökulttuurin nopeassa muutoksessa uusia muotoja lanseerataan kuitenkin enemmistön ehdoilla eikä massasta poikkeavia kansalaisia aina ehditä ottaa huomioon. Kristiina Nurmelan tietojärjestelmätieteen pro gradu -tutkielma osoittaa, että saavutettavuuden tila julkishallinnon verkkosivuilla on ollut huono koko 2000-luvun ajan siitäkin huolimatta, että monet saavutettavuuspuutteet olisi helposti korjattavissa.
Nurmelan tutkimuksen lähtökohtana on, että verkkopalveluiden edellytyksenä on oltava saavutettavuus kaikille kansalaisille. Esimerkiksi vammaisten huomioon ottamiselle on paitsi eettiset myös kulttuuriset ja juridiset perusteet.
Nurmela testasi automaattisella saavutettavuustyökalulla 12 Suomen ministeriön verkkosivuja. Tarkastelun kohteena olivat kunkin ministeriön etusivu ja päänavigointipalkin alaiset toisen tason sivut. Arviointi perustui ei-kaupallisen W3C-organisaation kehittämiin verkkosisällön saavutettavuusohjeisiin. Ohjeilla pyritään edistämään saavutettavuutta ja tasa-arvoisuutta verkossa.
Saavutettavuuden taso ministeriöiden verkkosivuilla osoittautui tutkimuksessa heikoksi. Vain kahdeksan prosenttia sivuista ylsi saavutettavuusohjeissa määritellyn saavuttavuusluokituksen alimmalle tasolle eli A-tasolle. Yksikään sivu ei yltänyt ylemmille AA- tai AAA-tasoille. Yleisimpiä ongelmia olivat esimerkiksi vaihtoehtoisten kuvatekstien puuttuminen ja linkkien nimeämisten puutteellisuudet. Sähköisestä viestinnästä vastaavassa ministeriössä asiaan oli ehkä kiinnitetty huomiota, koska A-tason yhdeksästä sivusta kahdeksan oli liikenne- ja viestintäministeriön.
(Lähteet: DfA-postilista ja Jyväskylän yliopiston tiedote)
Kysymme: Mitä tapahtui julkishallinnon verkkopalveluiden suunnittelun periaatteille, vai viittaavatko toteuttavat tahot niille (edelleenkin) kintaalla? Tarvitsisimmeko jonkin tahon huolehtimaan siitä, että julkisen sektorin sivut ovat kaikille saavutettavia?