Presidenttiehdokkaiden kampanjasivut – osa 1

Kirjoittaja Mikko Kekki (sit.) on vasemmistokristillinen viherporvari.


Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestyspäivä on 15.1.2006. Ehdokkaat ovat saaneet ehdokasnumeronsa, joten kampanja käy jo kuumana. Tulevan kuukauden aikana voi olla hankala olla törmäämättä ehdokkaisiin tai heidän tukijoihinsa kadulla tai mediassa.

Katsastamme nyt, miten ehdokkaitten kampanjasivustot pärjäävät web-standardeissa ja saavutettavuudessa. Kantaaottamattomasti istuvan presidentin vaalilausetta lainatakseni: vaaleissa valitaan koko kansan presidenttiä, joten ehdokkaiden sivustojen pitäisi olla optimitilanteessa kenen tahansa äänestäjän saavutettavissa millä tahansa päätelaitteella.

Kahdeksan ehdokkaan sivustot tutkittiin ehdokasnumeroinnin osoittamassa järjestyksessä ja tulokset julkaistaan kolmessa osassa. Ensimmäinen juttu eli tämä lukemasi käy läpi Bjarne Kalliksen ja Sauli Niinistön sivustot. Kakkososassa tutkaillaan Timo Soinin, Heidi Hautalan ja Henrik Laxin sivuja ja kolmannessa osassa ruoditaan Matti Vanhasen, Arto Lahden ja Tarja Halosen kampanjasivustoja.

Epätieteellisessä tutkimuksessa käytettiin pikatarkistusmetodia. Se tarkoittaa, että sivujen HTML:n ja CSS:n mahdolliset virheet ja ongelmakohdat tutkittiin ja sivujen saavutettavuus arvioitiin pintapuolisesti. Jälkimmäinen tehtiin silmämääräisesti ja tutkittiin muun muassa sitä, miten sivut toimivat ilman Javascriptiä ja kuvia. Tällä tavalla yritettiin samaistua muun muassa näkövammaisten tapaan selata sivuja.

Tässä artikkelissa ei pyritä tyhjentävään saavutettavuustutkimukseen, vaan raapaistaan ainoastaan pintaa ja yritetään tuoda esiin ilmeisimpiä ongelmakohtia tai ilon aiheita luettelomaisesti sitä mukaa, kun ne on huomattu. Tutkimuksessa ei ole pyrittykään tasapuolisuuteen tai vertailuun, vaan sivuja on kahlattu yksittäistapauksina. Joistakin sivuista on enemmän sanottavaa kuin toisista, mutta nekin sanomiset on tässä kirjoituksessa yritetty selittää ja esittää esimerkkejä, miksi jokin asia on hyvä ja jokin toinen ei niin hyvä.

Saavutettavuuden monitahoisuuden vuoksi asioita voi tarkastella monella eri tapaa. Siksi tähänkin artikkeliin voi jättää kommentteja ja huomautuksia.

Bjarne Kallis, 2, Suomen Kristillisdemokraatit

Kampanjasivu: www.bjarnekallis.net

Bjarne Kalliksen sivut on tehty perinteisellä taulukkotaitolla dokumenttityypillä HTML 4 Transitional. Dokumenttityypin merkinnässä on pieni virhe, joten HTML-validaattori ei tunnista sitä. Samoin saattaa käydä joillekin selaimille, jotka asettavat näillä sivuilla itsensä yhteensopivuustilaan, joka saattaa muun muassa hidastaa sivujen latautumista.

Kalliksen kampanjasivujen intro-sivu ilman kuviaSivustossa käytetään niin sanottua intro-sivua, josta käyttäjä voi valita haluaako lukea ehdokkaasta suomeksi vai ruotsiksi. Kun intro-sivun avaa ilman kuvia, ei siinä näy mitään.

Sivujen kieli on unohtunut merkitä koodiin kummassakin kieliversiossa. Tämä on ongelmallista esimerkiksi sellaisille puheselaimille, jotka yrittävät valita lukukielen HTML:n ilmoituksen mukaan. Jos suomea lukee englanniksi, kuulostaa se erikoiselta.

Hyvää sivujen HTML:ssa on, että otsikoita on merkitty oikein otsikkotageilla. Alasivujen pääotsikot ilmoitettu h1:llä. Myös tekstikappaleet ovat suurimmaksi osaksi p– eli kappale-elementeissä. Jonkinlainen semanttinen rakenne alasivuilla siis on, mitä ei voi sanoa etusivusta.

Sivu, jolla on järkevä semanttinen rakenne, käyttää HTML:n elementtejä ja attribuutteja siihen, mihin ne on tarkoitettu. Otsikkoelementeillä merkitään otsikot, kappale-elementeillä tekstikappaleet, lista-elementeillä listat, taulukko-elementeillä taulukot ja niin edelleen. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun selataan sivua ilman tyylitiedostoa. Näin otsikot erottuvat leipätekstistä ja listat näkyvät listoina, ei vaikkapa yhtenäisenä tekstipötkönä.

HTML-validaattori löytää suomenkielisestä etusivusta 32 virhettä, joista osa viittaa kuvista puuttuviin alt-attribuutteihin. Varsinainen etusivukin luottaa kuviin ilman alt-attribuuttia, joten ilman kuvia sivuja tarkastellessa ei voi olla varma, millä sivulla mahdetaan liikuskella. CSS-validaattori ilmoittaa kuusi virhettä ja useita kymmeniä varoituksia, joista suurin osa varoittaa, että taustaväriä ei ole ilmoitettu.

Virheellinen koodi saattaa hidastaa sivun latausta, kun selain joutuu arvailemaan, miten sivu olisi tarkoitus näyttää. Virheet saattavat aiheuttaa yllätyksiä erilaisilla laitealustoilla ja selaimilla. Yhdelle selaimelle tehty ominaisuus voi olla toiselle selaimelle virhe. Siksi on kehitetty standardi, jota seuraamalla pystyttäisiin ongelmatilanteet ennakoimaan paremmin.

Navigoinnin hover-efekti on toteutettu Javascriptillä, joten jos käyttäjän selaimessa ei ole Javascript päällä, ei tätä käytettävyyttä lisäävää efektiä näy. Aktiivinen sivu on sen sijaan osoitettu selkeästi vaihtuvalla taustavärillä.

Sivujen kirjasin on asetettu kiinteäksi 12 pikseliin. Tämä saattaa vaikeuttaa muun muassa Internet Explorerilla sivuja katsovien heikkonäköisten käyttäjien tekstin näkemistä, koska kirjasimen nopea kasvattaminen on hankalaa. Päänavigoinnin tekstit ovat kuvia, joten niiden kokoa ei voi muuttaa lainkaan.

Koko sivu on tehty 932 pikselin leveyteen. Erikoiseksi tämän tekee se, että varsinkaan alasivuilla ei sisältöä riitä edes 600 pikseliin. Silti sivun osia työnnetään pienemmältä ruudulta katsovilta piiloon.

Linkkivärinä käytetään pääasiassa haaleata sinistä, mutta joillakin alasivuilla väri onkin musta. Tällaiset linkit erottuvat varsinaisesta tekstistä alleviivauksella ja lihavoinnilla. Samaan aikaan jotkin väliotsikot on merkitty linkkivärillä, vaikka otsikoissa ei linkkejä olekaan. Epäjohdonmukainen värien käyttö hämää käyttäjää ja vaikeuttaa linkkien löytämistä. Navigointia lukuunottamatta tekstin värinä on käytetty mustaa valkoisella taustalla.

Erikoisena yksityiskohtana pitää mainita Kalliksen sivujen osoitteisto. Se on periaatteessa kunnossa ja helposti ymmärrettävä, mutta jostain syystä navigoinnin linkkien kautta alasivuille siirryttäessä osoitteiden loppuun tulee sisällönhallintaohjelmiston käyttämä id-numero, esimerkiksi nettipäiväkirjan osoite on www.bjarnekallis.net/fi/nettipaivakirja/?id=67. Osoitteet toimivat toki ilman id-numeroakin.

Sauli Niinistö, 3, Kansallinen Kokoomus

Kampanjasivu: www.niinisto.net

Sauli Niinistön vaalisivustossa tavoitellaan XHTML 1.0 Transitional-dokumenttityyppiä CSS-taitolla. Taitto kärsii niin sanotusta divitismistä, joka on yleinen ongelma sivuissa, jotka on taitettu CSS:n avulla, mutta ei ole muistettu ottaa huomioon XHTML:n peruskielioppia. Divitismin vaivaamilla sivuilla div-elementtiä käytetään liioitellusti ja väärin tilanteissa, joissa pitäisi käyttää semanttisesti järkevää merkintää.

Käsittelyssä olevalla sivulla navigoinnin merkkaus on hyvä esimerkki divitismistä. Jokainen navigoinnin linkki on omassa lohkossaan eikä listassa. Navigointi on kuitenkin lista linkkejä. Divitismin seurausta on, että tämänkin sivuston alasivuilla on semanttinen rakenne vain osittain.

Niinistön kampanjasivujen etusivu ilman kuvia ja JavascriptiäEtusivu pyrkii visuaaliseen näyttävyyteen, joten se luottaa isoihin kuviin ja Flashiin. Flashia hallitaan Javascriptillä, joten ilman kuvia ja Javascriptiä katsellessa näkyy sivulla paljon tyhjää. Pitää kelata sivua tarpeeksi alas, että löytää jotain sisältöäkin.

XHTML-validaattori ilmoittaa 20 virheestä ja CSS-validaattori antaa useita kymmeniä varoituksia, muttei yhtään varsinaista virhettä. XHTML:iin on kirjoitettu runsaasti Javascriptia, jonka kommentoinnissa on käytetty väliviivarivejä. Tämä aiheuttaa sen, että jotkut validaattorit tulkitsevat väliviivarivit virheellisiksi moninkertaisiksi kommenteiksi.

Etusivun lomakkeen rakenne on yleisestä käytännöstä poikkeava. Sarkainjärjestys ei ole looginen, joten tab-näppäimellä kentästä toiseen pääseminen vaatii tarkkaavaisuutta. Jos lomake rakennetaan tällä tavalla, kannattaisi käyttää tabindex-attribuutteja, joiden avulla sarkaimella kentästä toiseen hyppiminen sujuisi loogisesti ja sujuvasti.

Lomake käyttää input-kentissä name-attribuuttia, vaikka sivulla käytetyn koodin suosituksissa vaaditaan id-attribuuttia. label-elementin for-attribuutin käyttö on nyt turhaa, koska label ei toimi halutulla tavalla. Jos id-attribuuttia olisi käytetty oikein, voisi käyttäjä merkitä valintalaatikon pelkästään labelin tekstiä klikkaamalla. Tämä olisi hyödyllistä varsinkin motorisista ongelmista kärsiville käyttäjille, koska klikkauspinta-alaa olisi enemmän ja oikeaan kohteeseen olisi helpompi osua.

Erityistä saavutettavuuden kannalta ongelmallista mainittavaa ovat videoesitykset ja vaalikiertuekalenteri, jotka on toteutettu flashilla eikä tekstivastinetta tai tekstitystä ole tarjottu. Nyt näkövammaiset eivät saa näistä sivun osasista irti mitään.

Niinistön sivujen osoitteisto on hankalaa. Toki pahempaakin on nähty mutta osoitteen http://www.niinisto.net/index.php?option=com_content&task=view&id=123&Itemid=26 kaltaiset rimpsut olisi voinut siistiä oikeilla asetuksilla jo palvelimella. Lyhyet ja ennen kaikkea helposti ymmärrettävät osoitteet olisivat jo ehdokkaan itsensä kannalta hyvät, koska sellaisiin osoitteisiin on helppo viitata.

Linkkivärinä käytetään tummaa punaista, joka ei erotu kunnolla leipätekstistä, joka on mustaa. Tekstin taustaväri on harmaa. Tämä saattaa aiheuttaa joillekin käyttäjille vaikeuksia nähdä tekstiä varsinkin, koska tekstikoko on pieni ja rivivälit ahtaat, mikä taas hankaloittaa esimerkiksi lukihäiriöisten mahdollisuutta saada tekstistä selvää.

Kirjasin on asetettu kiinteään 12 pikselin kokoon. Uudemmissa selaimissa, kuten Firefoxissa tai Safarissa, fontin kokoa on helppo suurentaa näppäimistöltä. Windowsissa painetaan yhtäaikaa control- ja + -näppäimiä ja Macissa omena- ja + -näppäimiä. Jos näin tekee Niinistön sivuilla, katoaa navigointipalkki jäljettömiin. Tämä johtunee osittain siitä, että taiton leveys on kiinteä 900 pikseliä. Näitä sivuja ei ole tarkoitettu katseltavaksi pienillä ruuduilla tai oletusta isommalla fontilla.

Erikoisuutena mainittakoon Niinistön blogissa sivun alareunan arkistonavigointi, joka on englanniksi.


Lue myös artikkelisarjan toinen ja kolmas.

Zoom: toteutus käytännössä

Kirjoittaja: Mikko Heikkinen/biomi.org


Zoom-ulkoasun tekeminen on yllättävän monimutkainen asia, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Tässä esitän omia ja muutaman asiantuntijan mietteitä aiheesta, perustuen osin aiemmin julkaistuun tietoon (viitteet).

Pyysin kommentteja Luonnontieteellisen keskusmuseon testikäytössä olleesta zoom-ulkoasusta Näkövammaisten kirjasto Celiasta sekä Näkövammaisten Keskusliitosta. Minulle vastasivat ystävällisesti Markku Leino ja Katariina Kiiliäinen (Celia) sekä Virpi Jylhä (NKL).

Zoom-ulkoasun tarkoitus

Zoom-ulkoasulla voi olla useita tarkoituksia:

  1. Sivun toimivuus ruudunsuurennusohjelmien kanssa
  2. Sivun toimivuus hyvin suurella tekstikoolla
  3. Sivun selkeys heikkonäköisten kannalta

Zoom -ulkoasun ominaisuudet

Zoom-ulkoasun perusominaisuudet:

  • Yksipalstaisuus
  • Sivun ja navigoinnin selkeys (yksinkertaisuus)
  • Toimivuus myös käyttäjän omien asetusten kanssa (tekstin koko, värit)

Leino ja Kiiliäinen kirjoittivat: â?¦heikkonäköiset käyttäjät muuttavat itse selaimensa asetukset ja näin voi suunnittelussa pyrkiä Design for All -periaatteen noudattamiseen. Yksi hyvä kaikille riittää, kunhan se on suunniteltu hyvin, eikä esim. estetty vapaata fonttien yms. vaihtoa. Jylhä puolestaan kirjoitti, että â??Reilustiâ?? heikkonäköiset henkilöt yleensä hoitavat internet-selaimen asetukset + Windows asetukset itselleen sopiviksi. â?¦ Pidän tärkeimpänä kuitenkin, että päätyylinne olisi skaalautuva ja käyttäjät voisivat itse muokata selaimen asetuksilla näkymänsä itselleen sopivaksi.

Värit

Monissa zoom-toteutuksissa toimivuutta näkövammaisten kannalta on yritetty parantaa myös tekstikokoa suurentamalla ja käännetyllä väriskaalalla (vaalea teksti ja tumma tausta). Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen kolmesta syystä:

  1. Käyttäjät voivat itse säätää nämä selaimestaan (toisin kuin esim. palstajaottelun)
  2. Eri tavalla näkövammaiset voivat tarvita hyvinkin erilaisen ulkoasun. Esimerkiksi joillekin normaalia suurempi teksti voi olla jopa vaikealukuisempaa. Myös värien säätäminen kaikille sopivaksi on käytännössä mahdotonta.
  3. Käyttäjät ovat jo asettaneet selaimeensa itselleen soveltuvat väri- ja kokoasetukset, jos niitä tarvitsevat; muutoin he eivät pystyisi käyttämään useimpia sivustoja.

Kaikille sopivia värivaihtoehtoja ei käytännössä ole mahdollista tarjota. Leino ja Kiiliäinen kirjoittavat: Tällainen käyttäjä [käänteisiä värejä tarvitseva] saattaa haluta mustan pohjan ja keltaisen tekstit, linkit sinisiä ja käytetyt punaisia. Jylhä kirjoittaa: â?¦jos henkilö tarvitsee käänteisiä värejä, hänen on pitänyt tehdä se jo aiemmin. Muut sivut jäisivät muuten näkemättä.

Tekstin koko

Jylhä kirjoittaa: â?¦heikko näkö ei ole sama asia aina kuin suurennetun tekstin tarve. â?¦ Suurennan tekstin selaimen ominaisuuksilla, mikäli se on tarpeen. Samoin saatan pienentää sitä.

Ratkaisu?

Oman sivustoni zoom-tyyleissä perusideana onkin säätää zoom-valikolla vain sellaisia asioita, joita käyttäjä ei voi selaimesta käsin säätää: palstojen jaottelu ja navigoinnin ulkoasu (ja monimutkaisuus). Värien ja tekstin koko puolestaan jätetään käyttäjän säädettäväksi. Tämä on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi mm. olemalla käyttämättä taustavärejä. Myöskään leveyttä ei määritellä eikä erikoisen suuria marginaaleja käytetä.

Avainsana on skaalautuvuus, jota Jylhäkin painottaa: Ärräpäitä syntyy silloin, kun sivusto ei skaalaudu, värit, leveydet tai fontit ovat kiinteitä. Eli tekstimassa ja tyylit on oltava erikseen, silloin sivu on mahdollisimman esteetön tältä osin.

Biomi.org zoom-tyyleillä, ilman käyttäjän tekemiä värisäätöjä (Firefox) sekä käännetyllä väreillä (IE)

Zoom-ulkoasu kannattaakin määritellä mahdollisimman yksinkertaiseksi, tällöin sen mukauttaminen selaimesta käsin on helpointa. CSS-taitolla toteutetuilla sivustoilla tämä on usein hyvin lähellä tyylien poistamista, erityisesti jos navigointi on jo valmiiksi toteutettu yksinkertaisesti. Jos sivusto on tehty esteettömyysohjeiden mukaisesti toimimaan myös ilman tyylejä, on tämä entistä helpompaa. Pieni säätö voi olla paikallaan eri osioiden (esim. navigointi, pääsisältö, lisätiedot) erottamisessa toisistaan.

Se, että käyttäjät tekevät väri- ja tekstisäädöt itse, ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat zoom-ulkoasussa täysin turhia. Jylhä kirjoittaa erilaisista värivaihtoehdoista: Eri tyylit ovat varmasti ihan ok ja auttanevat henkilöitä, jotka ovat kenties vasta näkövammautuneet (heikkonäköisiksi) tai ovat niin hyvin näkeviä, etteivät ole joutuneet opettelemaan apuvälinekäyttöä, vaan pärjäilevät itsenäisesti.

Värit rakenteen selkeyttämisessä?

Värejä voi käyttää sivun rakenteen selkeyttämisessä, ja sitä kautta käytettävyyden parantamisessa. Tämä pätee myös näkövammaisten kohdalla, mikä tulee ilmi myös Screen Magnification and the Web -videolla. Esimerkiksi eri taustaväreillä voi erotella erityyppisiä linkkejä.

Tällainen värien käyttö ei kuitenkaan sovi hyvin yhteen tässä esitetyn, taustavärittömän zoom-ulkoasun kanssa. Toinen tapa on käyttää tyhjää tilaa rakenteen selkiyttämisessä. Myös viivoista, ikoneista yms. tehosteista voi olla apua osien erottelussa.

Valikon sijoittaminen

Ulkoasuvalikon sijoittaminen on hankalaa. Kun koko tekniikka on uusi, ei mitään vakiintunutta tapaa ole olemassa.

Itselläni ei ole kokemusta ruudunsuurennusohjelmien käytöstä, mutta em. Screen Magnification and the Web -videota katselemalla asiasta saa karkean kuvan. Tämän perusteella tuntuisi, että sivun yläreuna lienee paras sijoituspaikka. Tämä kohta sivusta sisältää useimmiten muutenkin tärkeää tietoa, eikä jää ylenkatsotuksi.

Valikko täytyy kuitenkin suunnitella huolella, jottei se jää otsikon ja navigoinnin varjoon. Valikon teksti kannattaa muotoilla siten, että siitä ilmenee kyseessä olevan pelkkä ulkoasun vaihto eikä erillinen, mahdollisesti harvemmin päivitettävä tai suppeampi versio.

Muita yksityiskohtia

Päätteettömien fonttien (esim. Arial) sanotaan usein olevan selkeämpiä ja toimivampia tietokonenäytöillä. Myös NKL suosittaa Arialin käyttöä. Pieninäyttöisissä laitteissa niiden merkitys voi korostua.

Jos päätyy säätämään sivun värejä, kannattaa niiden valinnassa olla tarkkana. Esimerkiksi tässä kuvassa olevien linkkien ja taustan välinen kontrasti ei ole Leinon ja Kiiliäisen mukaan riittävä:

vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia linkkejä tummanharmaalla taustalla: kontrasti ei ole riittävä

Zoom-ulkoasusta voi olla hyötyä myös pieninäyttöisten laitteiden (kämmenmikrot, kännykät) käyttäjille. Ongelmana voi kuitenkin olla näiden laitteiden heikko tuki vaihtoehtoisille tyylitiedostoille tai muille tyylinvaihdossa käytettäville tekniikoille (esim. Javascript, evästeet).

Yhteenveto

Vaikka useimmat näkövammaiset käyttävätkin selaimen ominaisuuksia säätääkseen ulkoasun itselleen sopiviksi, ei zoom-ulkoasu ole turha. Se tarjoaa lisämahdollisuuksia palstoituksen säätämiseen, mahdollistaa selaimesta riippumattoman ulkoasun säätämisen (esim. aloittelijoille) ja myös helpottaa selaimen kautta tehtävää ulkoasun säätämistä.

Zoom-ulkoasut ovat kuitenkin vielä nuori asia ja paras toteutustapa on löytämättä. Zoom-ulkoasujen yleisyys vaikuttaa niiden toteutustapaan: jos niiden käyttö yleistyy, syntynee vakiintuneita käytäntöjä ja kokemusta eri menetelmien paremmuudesta. Siihen asti mahdollisimman monimuotoiset toteutukset ja niiden testaaminen käytännössä lienevät vain hyvästä.

Viitteet ja lisää aiheesta

Ruotsissa kaikki on paremmin

Uutisissa on viime aikoina päivitelty suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen romahtamista ja Suomen sijoituksen tipahtamista asiaa mittaavissa tutkimuksissa. Koulutuksen taso on laskenut, kun määrärahoja on leikattu ja opetusta karsittu, eikä suuntaus ole ainakaan nousujohteinen. Tässä kontekstissa on vaikeaa kuvitella kuinka Suomi saataisiin nousukiitoon – matkapuhelinjätit kun eivät yksin riitä vauhtia takaamaan. Sisällöntuottajina voimme olla kärkipäässä, mutta entä toteuttajina?

Naapurimaassamme Ruotsissa on hoksattu satsata tulevaisuuteen. Ruotsalaisissa lukioissa on parhaillaan käynnissä suuri opetussuunnitelman uudistaminen, jonka toimeenpanijana on skolverket, kouluvirasto, joka on sikäläinen opetushallitusta vastaava elin. Web Standards Projectin sivuilla uutisoitiin, että samaisen kouluviraston aloitteesta on tarkoitus ottaa lukio-opetuksen osaksi web-standardit ja saavutettavuus vuoteen 2007 mennessä. Ruotsissa jo lukiossa on tarjolla opetusta niille oppilaille, joita kiinnostaa ura verkkopalveluiden parissa – tällöin saavutettavan ja standardinmukaisen suunnittelun opettaminen on looginen ensiaskel. Mikäli kouluvirasto ottaa aiotut muutokset osaksi opetussuunnitelmaa, on sillä mahdollisuus nousta johtavaan asemaan verkkosuunnitteluopetuksessa. Kouluvirasto itse on näyttänyt esimerkkiä taannoisessa kotisivu-uudistuksessaan, jolloin mm. taulukot jätettiin viraston sivuilta kokonaan pois.

Suomalaisten lukioiden opetussuunnitelmauudistus saatiin juuri valmiiksi ja on parhaillaan toimeenpanovaiheessa, mutta meikäläisittäin verkkoon liittyvät kehittämiskohteet ovat olleet enemmänkin virtuaaliopetuksen ja sisällöntuotannon puolella. Ainoa saavutettavuuteen liittyvä asia kotimaan korkeimman opetusviranomaisen taholta on viimekeväinen esteettömän koulutusoppaan julkaisu. Meillä ollaankin keskitytty puhumaan verkon mahdollisuuksien hyödyntämisestä, muttei juurikaan itse (teknisestä) tekemisestä.

WaSP:illa on monien muiden projektinsa ohella käynnissä Education Task Force -kampanja, jossa yhteistyössä eri koulutusinstituutioiden kanssa lisätään ja kehitetään standardi- ja saavutettavuustietoutta opettajien, hallinnon ja verkkovastaavien kanssa. Toisin sanoen: tarjolla on kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio, kädestäpitelijä, joka auttaa ottamaan sen ensimmäisen askeleen. Tässä kohdassa suomalainen tietoyhteiskunta voisi ottaa oppia ruotsalaisen kansankodin ennakkoluulottomuudesta, sillä jostain on aloitettava.

Hyödynnettävä vai e-sisällytetty? — Saavutettavuuden käsitteistö

Kirjoittaja: Marjut Mutanen.


Sisältö

Johdanto

Jo Saavutettava.fi-sivustoa perustettaessa käytiin kevyttä kädenvääntöä siitä, mikä sille pitäisi antaa nimeksi. Preferenssit kallistuivat hiukan enemmän esteettömyyteen, mutta kiitos ääkkösten, se vaihtoehto oli suljettava loppupeleissä pois. Siksi valitsimme olevamme saavutettavuuden asialla, vaikka käytännössä mikään aihealueeseen liittyvä ei ole vierasta. Saavutettava ja esteetön, ne ovat hyviä tavoitteita molemmat.

Vaan jos valinta jo näiden kahden termin välillä on vaikea, se ei siitä helpotu, kun aihetta lähestyy vierailla kielillä. Luokaamme siis katsaus siihen, millä kaikilla nimillä tätä lasta kutsutaan, ja mitä nimet tarkoittavat.

Taustat ja tarkoitukset

Antti Raike kertoo väitöskirjassaan1, että alun perin esteettömyys (barrier-free) tarkoitti sen varmistamista, että julkisiin tiloihin ja rakennuksiin on helppo päästä pyörätuolilla. Sittemmin käsite on laajentunut tarkoittamaan rakennusten esteettömyyden ohella myös kaikkien kansalaisten sujuvaa osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun.

Saavutettavuus on Raiken mielestä esteettömyyttä laajempi käsite, joka kuvaa sitä, kuinka helposti informaation, järjestelmän, laitteen, ohjelman tai palvelun voi saada käyttöönsä. Web-kontekstiin tuotuna saavutettavuus voi tarkoittaa myös eri selain- ja laiteyhdistelmien huomioon ottamista WWW-suunnittelussa.

Kuusi vuotta sitten Arlainstituutissa, erityisopetuksen alueella toimivassa ammatillisessa koulutus- ja kehittämiskeskuksessa, järjestettiin www-palveluiden ja nettikaupan tavoitettavuutta käsittelevä keskustelufoorumi osana Näkövammaiset tulevaisuuden työympäristössä -ennakointiprojektia. Foorumin yhteydessä käytiin keskustelua siitä, millä sanalla asiasta tulisi suomeksi puhua: olisiko oikea termi esteettömyys, saavutettavuus vai esimerkiksi tavoitettavuus.

Kannatusta sai saavutettavuus, jonka ajateltiin parhaiten suomen kielellä kuvaavan asiaa ja assosioivan sen eri puolia. Aikaisemmin samaan asiaan oli viitattu sanoilla käytettävyys ja hyödynnettävyys, jotka siis webin yhteydessä ehdotettiin korvattavaksi sanalla saavutettavuus.2 Näiden kahden esimerkin perusteella voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kun puhutaan webistä, voitaisiin terminä käyttää saavutettavuutta. Arlainstituutin kannanotosta ei ole kuitenkaan tullut vakiintunutta käytäntöä.

Hei, kuka puhuu

Oikea termi vaihtelee myös asiasta puhuvan instanssin mukaan. Suomessa näitä näkyviä alan toimijoita ei tosin ole kovin monta: Arlainstituutin lisäksi on oikeastaan vain Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus Tieke esteettömyysoppaineen sekä Stakesin alaisena toimiva Suomen Design for All -verkosto.

Tieken esteettömyysopas ei turhia kursaile, vaan pitää esteettömyyttä ja saavutettavuutta synonyymeinä toisilleen jopa niin, että oppaan mukaan esteettömyys on saavutettavuutta kaikille. Oppaassa tuodaan kuitenkin esille se terminologiaan liittyvä mielikuvaseikka, joka on muissakin lähteissä mainittu: esteettömyydestä sanana tulee mieleen konkreettinen esteiden poistaminen. Toisin sanoen, portaat, kynnykset ja kapeat ovet voivat olla liikkumisen esteitä pyörätuolia käyttäville. Toisaalta myös web-sivuston esteettömyyttä voi verrata rakennuksen esteettömyyteen. Kumpikin tapa käy, ei ole yhtä ainoaa oikeaa.

Suomen Design for All -verkoston käyttämä design for all (!) on saavutettavuusmaailman outolintu, mutta termillä katetaan myös paljon muita aihepiiriin liittyviä konteksteja kuin web ja se, onko jokin palvelu yksiselitteisesti kaikille saavutettava vai ei.

Design for All (DfA) ottaa saavutettavuuden ohella mukaan myös jopa sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökulman ja käytettävyyden, mitä voidaan pitää hyvinkin perusteltuna ratkaisuna; onhan käytettävyyden ja saavutettavuuden monissa yhteyksissä jopa ymmärretty tarkoittavan samaa asiaa. Käsite on eurooppalaista alkuperää, mutta suomen kieleen se on juurtunut aika huonosti, eikä sille ole sopivaa käännöstä. Suomalaisessa toimintaympäristössä design for all kääntyykin tällä hetkellä usein esteettömyydeksi tai saavutettavuudeksi, joskus puhutaan myös suunnittelusta kaikille.

Webin suhteen DfA ei ota kantaa suuntaan eikä toiseen. Verkoston sivuilla käsitettä on purettu monisanaisesti auki, mutta lyhyesti sanottuna määritelmä kuuluu näin: design for all tarkoittaa sellaisia suunnitteluun liittyviä strategioita ja keinoja, joilla edistetään ympäristöjen, tuotteiden ja palveluiden käytettävyyttä, saavutettavuutta ja esteettömyyttä kaikille käyttäjille.

Valtionhallinnon taholta suosituksia oikeaksi käsitteeksi ei ole, sillä esimerkiksi kotoinen tietoyhteiskuntaohjelmamme käyttää kaikkia termejä sulassa sovussa.

Rajojen ulkopuolella

Jos Suomessa saavutettavuuteen viitataan pääasiallisesti kolmella eri termillä, on maamme rajojen ulkopuolella käytössä vielä ainakin toinen mokoma lisää. Accessibility on varmaan suomalaisillekin tutuin, ja kääntyy luontevimmin joko saavutettavuudeksi tai esteettömyydeksi (accessible = helppopääsyinen, käytettävissä, saatavilla oleva jne.). Amerikan mantereella syleillään koko maailmaa universal design -termin voimin, joka laajentaa esteettömän (barrier-free) suunnittelun käsittämään myös tuotteen ja palvelut. Universal design sisältää seitsemän tutulta kuulostavaa suunnitteluperiaatetta, joita voidaan hyödyntää suunnittelutyössä, arvioinnissa ja koulutuksessa.3

EU:n sisällä käytetään termiä e-inclusion, e-sisällyttäminen, jolla viitataan kaikkien mahdollisuuteen päästä osallisiksi tietoyhteiskunnan eri osa-alueista. Inclusive design on eurooppalaisempi universal design -käsitteen vastine, eli suunnittelumenetelmä, joka puolestaan mahdollistaa e-sisällyttämisen: suunnitteluprosessin kaikissa vaiheissa pyritään siihen, että suunnitellut tuotteet, palvelut ja ympäristöt ovat kaikkien saavutettavissa. Luonnollisesti lähteistä riippuen kummatkin nähdään design for all -määritelmän synonyyminä.

Mitä jää käteen?

Meillä on esteettömyys, saavutettavuus, design for all, accessibility, universal design, inclusive design ja e-inclusion. Standardeja noudattavien ja saavutettavien verkkosivujen tekeminen voi olla pilkuntarkkaa hommaa, mutta tärkeistä asioista puhuttaessa ei auta takertua semantiikkaan. Jos tavoite tuotteiden, palveluiden ja ympäristöjen saattamisesta kaikkien ulottuville edellyttääkin käytännön toteutuksessa tavallista enemmän ajatustyötä ja vaivannäköä, niin terminologian tasolla ei tarpeettomia rajoja aseteta: kaikki käyvät.

Lähteet ja muu materiaali

Yleisurheilun MM-kisat verkossa

Parhaillaan käynnissä olevien yleisurheilun MM-kisojen nimikkosivusto on ongelmallinen paitsi saavutettavuuden myös web-standardien näkökulmasta. Sivusto löytyy osoitteesta http://www.helsinki2005.fi/ ja jo osoite herättää kummeksuntaa: helsinki2005.fi? Euroopan kulttuuripääkaupunki? Helsingin juhlavuosi? Helsingin tapahtumakalenteri vuodelle 2005?

Web-sivuston tekniseen toteutukseen on ilmeisesti sovellettu avajaisten aikakone-teemaa. Hetkeen ei liene törmätty uuteen, näin korkean profiilin sivustoon, jossa ei ole käytetty tyylipohjia (CSS, Cascading Style Sheets) laisinkaan. Lisäksi koko sivusto vilisee luvattoman paljon pienellä vaivalla helposti vältettävissä olevia, esteettömyyteen ja peruskäytettävyyteen liittyviä ongelmia.

Sivuston sisällönhallintajärjestelmä (ohjelmisto ei ole kirjoittajan tiedossa) tuottaa 2000-luvulle sopimatonta merkkausta eikä esteettömyyttä ole juurikaan mietitty. Tämä itsessään tuntuu omituiselta, kun muistetaan Sydneyn Olympialaisten sivuston saama tuomio [en]. Käymme tässä jutussa läpi muutaman räikeimmän epäkohdan, navigoinnin toteutuksen ja lomakkeiden merkkauksen.

Rakennetta otsikoinnilla

Sivuston hahmottamisen kannalta tärkeä rakenteen merkkaus puuttuu kokonaan. Pelkästään eriasteisten loogisten otsikkotasojen (h1h6) käyttö olisi tehnyt ihmeitä. Esimerkiksi uutisotsikko on MM-kisasivustolla merkattu näin:

<font FACE =" Verdana" SIZE =" 1" COLOR =" #666666"><b>KISASIVUILLA RUNSAASTI KÄVIJÖITÄ?</b></font>

Koska HTML on merkkauskieli, jonka elementit tarkoittavat jotain, huomataan, että ylläoleva ei tarkoita otsikkoa. Merkintä tarkoittaa, että versaalilla kirjoitettu (joka internetissä tulkitaan huutamiseksi) on pelkästään lihavoitu asian painottamiseksi ja erottamiseksi normaalista tekstistä.

Sivuston navigointi on myös monella tapaa ongelmallinen. Ensinnäkin, se sisältää kahdessa osassa toistakymmentä linkkiä, joita ei ole HTML:ssa erotettu toisistaan.

Kannattaa aina erottaa linkit selkeästi toisistaan. Yleisiä merkkejä ovat mm. |, » ja >. Paras tapa lienee kuitenkin merkitä lista linkkejä listaelementiksi (ul). Se on niin sanottu semanttinen tapa esittää listoja, joita navigointiosiot eli linkkilistat ovat. Bruce Lawsonin mukaan ruudunlukuohjelma Jaws for Windows rakastaa semanttisia listoja [en].

Toisen ongelman aiheuttaa kuvien käyttäminen tekstin korvaamiseksi. Tämä estää varsin tehokkaasti sen, että käyttäjä voisi itse vaikuttaa tekstin kokoon. Teksti kannattaa esittää tekstinä ellei pätevää syytä muulle ole. Varsinkin, jos teksti on näin pientä kuin mainitussa navigoinnissa. Nyrkkisääntönä tulisi myös muistaa, että varsinkin leipätekstin koon asettamista absoluuttiseen arvoon pitää välttää.

Sivuston alkuun olisi voinut sisällyttää myös linkin, jonka avulla voitaisiin ohittaa navigointi ja siirtyä suoraan itse sisältöön ja näin ollen välttää turhaa (kymmenien linkkien) toistoa sivuilla. Toistuvat listat ovat ongelma varsinkin puhe- tai tekstiselaimilla sivuja lukeville.

Vaikka navigointi olisikin järjestetty selkeästi ja ymmärrettävästi, jotain oleellista näyttäisi siltikin puuttuvan. Maailmanmestaruuskilpailuille tai ainakin urheilijoille tärkeä asia on hankala löytää. Miten kilpailuissa kävi? Kuka tuli kolmanneksi? Mistä löytyvät kilpailujen tulokset?

Kisa-aikataulut

Kisojen aikataulujen selaaminen on toteutettu alasvetolaatikolla, joka vaatii toimiakseen JavaScriptia tukevan selaimen. Ratkaisu on huono. Se muun muassa estää tehokkaasti navigoinnin pelkän näppäimistön varassa. Tämänkaltaisissa toteutuksissa olisikin järkevintä käyttää jotain palvelinpään tekniikkaa. Lisäksi käyttäjää hämmennetään lomakkeiden asettelulla. Käyttö toimii siis lähinnä arvaa-ja-kokeile-menetelmällä.

Yleensäkin tällaisen toiminnon asettaminen selainpään toiminnallisuuden varaan on kyseenalaista. Olemassa on kuitenkin paremmin toimivia selainriippumattomia palvelinpään tekniikoita.

Yleensäkin lomakkeiden merkkaukseen ja asetteluun kannattaa kiinnittää huomiota ja käyttää aikaa. Hyvän merkkauksen avulla lomakkeen ulkoasua on helpompi muokata CSS:in avulla ja erilaisten esteettömyyttä edistävien attribuuttien käyttö helpottaa usein kaikkien käyttäjien selailua.

Lopuksi erikoisena yksityiskohtana mainittakoon se, että vetolaatikoiden alapuolella tarjotaan ”uutta aikataulua” PDF-muodossa. Uusi aikataulu? Mikä on muuttunut tarjolla olevaan vetolaatikolliseen versioon verrattuna? Miksi sivulta ei löydy tavallista linkkiä aikataulun tavalliseen HTML -versioon?