Konsultin johdolla saavutettavuuteen

Kirjoittaja Tino Rossi toimii Steerco Oy:ssä graafisen suunnittelun ja käytettävyyden konsulttitehtävissä. Hän tekee työkseen käyttöliittymäsuunnittelua, grafiikkaa ja käytettävyys- ja saavutettavuusarvioita.


Jälleen on edessä yksi käytettävyyden asiantuntija-arvio. Heuristiset listat odottavat pöydänkulmalla ja raporttipohjakin on valmiina. Näitähän on tehty – käytettävyyden tutkimisen perusteet ovat tilaajallekin tuttuja, ja raporttia esiteltäessä neuvotellaan tilaajan kanssa vain siitä, millä ehdoin tekstivärin ja taustavärin kontrastia voi pitää riittävänä, tai miten tilaajalle rakas brändielementti on luettavuutta riskeeraava vesileimakuva tekstin taustalla.

Tilaajan käytettävyysvaatimuksissa kuitenkin kummittelee esteettömyys ja saavutettavuus. Julkishallinnon tilaaja on tehnyt kotiläksynsä ja osaa suorastaan nimetä standardit, joita pitäisi noudattaa: suunnittelu- ja saavutettavuuskriteereinä JHS 129 ja WAI:n A-taso. Ja kuitenkin itse luulen, ettei tilaaja kyllä tiedä, mitä näillä standardeilla vaatii. Pistänkö sitten raporttiin korjattavaksi ongelmakohdaksi sen, jos sisä- ja ulkolinkit eivät ole erilaisia, tai jos sivulla olevan ranskankielisen sutkauksen lang-attribuuttia ei ole merkattu? Ja kun näitä käytettävyys- tai esteettömyysriskejä asiakkaalle esittelen, miten vakavina ne esitän? Ovathan ne kuitenkin tilaajan osoittaman standardin vastaisia…

Saavutettavuuden nuorallatanssia

Arviointiraportin kirjoittaneen asiantuntijan mielipiteistä, intohimoista, ortodoksisuudesta ja henkilökohtaisesta näkemyksestä on paljolti kiinni se, millaisia korjauksia tai toimintaperiaatteita tilaaja vaatii tekniseltä toimittajaltaan tai palvelun ylläpitäjiltä. Saavutettavuustavoitteet pitäisi varmaankin sijoittaa realistisesti johonkin kohtaa sellaista janaa, jonka toisessa päässä on antiikkista ruudunlukuohjelmaa kuunteleva sokea ihminen ja toisessa päässä haukankatseinen lyhytjännitteinen nuori huippumikronsa kanssa. Asiaan sisältyy melkein aina kompromisseja ja tahtotilaa jostain sellaisesta ihanteesta, joka ei vielä ole toteutuskelpoinen.

Asiantuntijan tehtävänä on esittää huomioitaan ja arvioita näiden vakavuudesta, vaikka kaikki osapuolet saattavat ounastella, että korjaustoimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytä. Sillä tosin voi lohduttautua, että ajatus voi jäädä muhimaan asiakkaan mieleen ja tulla otetuksi huomioon jossain seuraavassa isossa palveluremontissa.

Yhteisesti jaetussa tahtotilassa on vielä näkyvimpänä ja kuuluvimpana osapuolena se ”keskivertokäyttäjä”, jonka palaute kantautuu tilaajalle kaikkein keskeisimpänä. Todennäköisesti verkkopalvelun ylläpitäjät eivät koskaan saa tietoonsa sitä, jos tekstiselaimen käyttäjät eivät onnistu lähettämään lomaketta, mutta heille voi sataa kiukkuisia valituksia siitä, että tekstikoko on lukukelvottoman pientä. Ja näissä yhteydenotoissa on kysymys siitä, että loppukäyttäjän selaimesta on huomaamatta säädetty tekstikoko minimiin, ja hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten sitä voisi itse suurentaa tai että siihen voi ylipäätään itse vaikuttaa. Tällaisessa tapauksessa verkkopalvelusta vastaavat valitsevat rutinan lopettamiseksi ilman muuta kiinteästi määritellyn pistekoon tekstille, vaikka kuinka hyvin tietäisivät suhteellisen tekstikoon edut ja standardinmukaisuuden. Päätös jää tietysti tilaajalle, mutta kuinka sitten palveluntarjoajia ja käyttäjiä valistetaan? Ja milloin siihen esteettömämpään tulevaisuuteen päästään?

Julkaisujärjestelmä ei ole saavutettavuuden ystävä

Saavutettavuuden esteistä suurimpia eivät enää pitkään aikaan ole olleet high tech -nörtit tai visuaalisuuden ehdoin ajattelevat graafiset suunnittelijat. Päinvastoin, nämä ovat kääntäneet osaamisensa esteettömyyden tavoitteluun, ja uudeksi yhteiseksi viholliseksi on noussut sisällönhallintajärjestelmien huima kehittyneisyys.

Monikanavajulkaiseminen ja massiiviset, käyttäjäystävälliset julkaisujärjestelmät tuottavat helposti sellaisia lopputuloksia, joiden yksittäisiin esteettömyysongelmiin ei ole mahdollista puuttua. Sivuston omistajallakin voi olla vilpitön halu saavutettavuuteen, mutta on turha kuvitella, että oto-tiedottaja pystyisi tuottamaan julkaisujärjestelmällä taulukon otsikkosolulle sarakeryhmämäärittelyjä tai tägejä akronyymien tarkentamiseen. Mitä näppärämmin copy-paste sujuu, sitä esteellisempää lähdekoodista näkyy syntyvän. Järjestelmän valmistajakin saattaa olla samaa mieltä, mutta neuvoo odottamaan seuraavaa versiota ongelmien ratkaisemiseksi.

Meidän sivujamme eivät sokeat käytä

Kaikki esteettömyyden eteen tehty työ tähtää vain yhteen asiaan: käyttökokemuksen helpottamiseen. Mutta keitä nuo sivustolle tulvivat ihmiset oikein ovat? Ja ketä heistä palvellaan innokkaimmin? Sopivan saavutettavuuden tason määrittely vaatii tietoa sivustolle saapuvista käyttäjistä ja heidän laitteistostaan. Asiakkaalla on useimmiten hyvä kuva keskiarvoasiakkaastaan, mutta olennaisesti vähemmän tietoa erilaista pienryhmistä, jotka myös löytävät tiensä palveluun.

Vastauksia marginaalissa surffaavien määrästä voi koettaa onkia erilaisista kävijätilastoista. Dataa on useimmiten tallennettu kunnioitettavia määriä, mutta aina kerättyä tietoa ei ole kuitenkaan hyödynnetty tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Palvelua suunnitteleva taho ei aina kommunikoi tietoa keräävien ihmisten kanssa. Yleinen hämmennys valtaa usein tilaajan, kun käy selville että prosenttiluvut eri selaimista, käyttöjärjestelmistä ja resoluutioista ovat tosiaan saatavissa, kunhan sellaista tietoa vain osaa pyytää. Lukujen valossa on kenties helpompi päättää, millaiselle käyttäjälle kumarretaan ja millaiselle pyllistetään.

Ammattimainen pomminpurkaja

Tilanne ei ole mitenkään lohduton. Vaikka verkko on vieläkin saavutettavuuspommeja tulvillaan, sivut ovat parantuneet viime vuosina. Kaukana ollaan vielä yleisestä saavutettavuusperiaatteesta, mutta ainakin asiasta puhutaan, ja yhä useammin esteettömyyttä osataan vaatia. Ammattilaiset osaavat jo tehdä asiat oikein, jos heitä siihen patistetaan. Onneksi kukaan ei enää kehtaa möläyttää sellaisia sammakoita kuin jo kadonneen uusmediafirman myyntimies: ”Jos ne ei osaa ladata uusinta selainta, niin ei niitä kyllä asiakkaiksi kaivatakaan”.

Gradu saavutettavuuden automaattisesta arvioinnista

Jokin aika sitten lukijamme lähestyi meitä kysellen linkkivinkkejä ja lähteitä saavutettavuusaiheiseen graduunsa. Eilen saimme tietää, että gradu on valmis, ja nyt meillä on myös kunnia esitellä se! Jukka Mäntylän gradussa Www-sivun saavutettavuuden automaattinen arviointi DOM-rajapintaa käyttäen mm. tarkastellaan, miten erilaiset vammat ja tekniset rajoitteet vaikuttavat verkkosivujen selailuun ja selvitetään kriteerit, jotka edistävät verkkosivujen yleistä saavutettavuutta. Näiden kriteerien pohjalta kehitettiin automaattinen saavutettavuuden arviointijärjestelmä, joka hyödyntää selainympäristön tarjoamaa DOM-rajapintaa ja elementtien asemointitietoja. Näistä louhitut tiedot mahdollistavat dynaamisten sivustojen kattavan arvioinnin.

Gradun yhteydessä toteutetun automaattisen arviointityökalun runko on kaikkien kokeiltavissa: Acc – an Accessibility Evaluator.

Onnea, Jukka!

Saavutettavuus: aloita tästä

Aina aika ajoin saamme lukijoilta tai satunnaisilta vierailijoilta kysymyksiä siitä, mistä saavutettavuusasoihin perehtymisen voisi aloittaa. Erityisen usein kysellään kirjojen perään, niin internet-aikakautta kuin elämmekin. Kuten kaikki tietävät, verkko on on pullollaan monenlaista materiaalia, mutta jos aihealue ei ole vielä tuttu, on lähdekritiikkiä vaikea harjoittaa. Siksi jonkun perehtyneemmän tahon vinkit voivat olla paikoillaan. Siispä kokosimme aiheesta kiinnostuneille kompaktin aloituspaketin, jonka läpikäymisen jälkeen tietää jo enemmän kuin useimmat vastaantulijoista.

Kirjat

Kokonaisia kirjoja löytyy jonkin verran, ja osa niistäkin löytyy ilmaiseksi verkosta. Joe Clarkin Building Accessible Websites -kirjan verkkoversio lienee tunnetuin, ja monien mielestä myös paras. Toinen vastaava on Accessible Web Sites, josta on olemassa myös (hankalahko) verkkoversio. Kolmas, ja vain verkkoversiona ilmestynyt kirja on Mark Pilgrimin Dive Into Accessibility. Myös Jeffrey Zeldman sivuaa aihetta ”oranssissa kirjassaan”.

Viime vuonna ilmestynyt Sarah Hortonin Access by Design on mainio, oivaltava ja selkeä perusteos saavutettavuudesta. Verkosta sitä ei löydy, mutta suomalaisista kirjakaupoista kyllä.

Tässä yhteydessä on mainittava myös Trenton Mossin Webcreble Handbook, jonka houkuttelevuutta pienentää huomattavasti sen kohtuuton hinta sisältöön nähden.

Tämän syksyn uutuus on mm.Web Accessibility: Web Standards and Regulatory Compliance, jota saattaa saada satunnaisesti hyvinvarustelluista suomalaisistakin kirjakaupoista ainakin tilaamalla. Ennakkomaistiaisena verkossa on saatavana kirjan ensimmäinen kappale, Understanding Web Accessibility. Edullisemmalta vaihtoehdolta vaikuttaa 60 hot to touch Accessible Web Design tips, jonka verkosta ladattava versio kustantaa vain reilut 13 dollaria, eikä se painettunakaan ole juuri sen kalliimpi. Odotamme pääsevämme näihin kirjoihin ennen pitkää käsiksi.

Verkossa

Yleisesti ottaen hyviä resursseja löytyy myös verkosta melko paljon. Mm. WebAIM, Accessify.com, Juicy Studio, WSG (Web Standards Group), Web Usability ja The Web Standards Project ovat hyviä paikkoja aloittaa materiaalin metsästys.

Suomenkielistä materiaalia kaipaavalle tilanne on kinkkisempi. Tieken sivuilta löytyy kuitenkin Esteettömyysopas, jossa on paljon myös teknistä ohjeistusta, vaikkakaan sen lukemiseksi ei tarvitse olla HTML-nero. Essi – esteetön sisällöntuotanto on verkkokurssi, joka ohjaa tekemään esteettömiä verkkoaineistoja. Sisältö on jaoteltu näppärästi kohderyhmän mukaan niin, että sekä kirjoittaja että tekninen toteuttaja löytävät helposti kannaltaan relevantit asiat. Sitten on vielä JHS 129 Julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet -suositus, jonka tarkoituksena on opastaa viranomaisia verkkopalveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja hankinnassa. Käytännössä tämä on ainoa valtionhallinnon taholta saatu ohjeistus aiheeseen, ja sopii hyvin luettavaksi myös muillekin kuin verkkopalveluita suunnitteleville viranomaisille. Siinä otetaan kantaa myös muuhunkin saavutettavuuteen, ja sellaisena se sopii hyvin mille tahansa verkkosivuprojektia suunnittelevalle taholle.

Tulossa?

Kotimaisista saavutettavuusresursseista on huutava pula; esimerkiksi suomenkielisiä kirjoja ei ole tietojemme mukaan yhtään, eikä näitä verkkosivujakaan tungokseksi saakka ole tehty. Jos siis joku taho ryhtyisi suomenkielistä teosta tekemään, tai jo tehdyistä kääntämään, sille voisi kuvitella olevan hyvät ja kaiken aikaa kasvavat markkinat.

Lisäksi: jos tiedossasi on muita hyviä vinkkejä aiheesta kiinnostuneelle, niin kerro se kommenteissa! Päivitämme tätä merkintää tarpeen mukaan.

Joe Clark & WCAG 2

A List Apart: To Hell with WCAG 2 (Web Content Accessibility Guidelines 2.0)

Viiden vuoden kehitystyö uuden verkkosisällön saavutettavuusohjeen (WCAG 2) osalta alkaa olla loppussuoralla. Hieno asia, kaikki ovat iloisia ja suosituksenkin pitäisi olla näin pitkän kehitystyön jälkeen vähintäänkin erinomainen.

Nykymuotoisen suositusluonnoksen kovaäänisin vastustaja, kanadalainen tietokirjailija, toimittaja ja esteettömyys-asiantuntija Joe Clark ampuu tuoreessa A List Apartin numerossa uuden suosituksen alas. Artikkelissa kyseenalaistetaan niin itse suositusluonnos kuin työryhmän toimintatavatkin.

Artikkelissa esiin nostettuja epäkohtia ovat mm.:

  • suosituksen (ja oheisdokumentaation) massiivinen koko
  • englanninkielisyys
  • suositusluonnoksen lyhyt kommentointiaika
  • määritelmät
  • testattavuus
  • vaikeaselkoisuus / tulkinnanvaraisuus

Joe Clarkin mukaan uusi suositus ei välttämättä ole edes parannus jo olemassa olevaan suositukseen (WCAG 1.0) verrattuna. Hän kehottaakin lukijoita kommentoimaan luonnosta ja näin vaikuttamaan sen lopulliseen muotoon. Nykymuotoisen suosituksen seuraaminen onkin artikkelin esille nostamien ongelmien takia hankalaa – käytännössä siis vain aniharva, jos kukaan pystyisi täyttämään kaikkia siinä esitettyjä saavutettavuusvaatimuksia. Voi vain toivoa, että työryhmä ei anna henkilökohtaisten erimielisyyksien vaikuttaa asiaan, ja että ainakin artikkelissa mainittuihin epäkohtiin puututtaisiin ennen kuin luonnos saa suositus-statuksen.

Artikkelin lopussa mainitaan myös WCAG Samurai -sivusto, jolla tullaan ehdottamaan korjauksia ja laajennuksia sekä olemassa olevaan että tulevaan ohjeistukseen.

Tulevan suosituksen suomenkielistä versiota ei kannattane odotella pitkään aikaan, koska sen julkaiseminen ilman käännettyä oheisdokumentaatiota ei ole järkevää.

Lisäys: WCAG 2.0-suositusluonnoksen kommentointiaikaa on jatkettu kolmella viikolla.

Mobiililla nettiin

Kirjoittaja: Timo Laak


Tietokone-lehden blogissa kirjoitetaan WAP:in kuolemasta, sillä Nokian uusi S60-selain ei enää oletusselaimena avaa WAP-palveluita. Suuntauksena on siis yksi ja sama internet kaikille käyttäjille, myös mobiilikäyttäjille.

Erilaisten mobiililaitteiden yleistyminen tuottaa haasteita internetin sisällöntuottajille ja suunnittelijoille. Saavutettavien palveluiden rakentaminen kun vaatii tietynlaista osaamista, eikä se tietylle selaimelle ja resoluutiolle optimoitu sivusto välttämättä toimikaan mobiiliselaimella aivan samalla tavalla.

World Wide Web Consortiumin eli W3C:n määrittelemät mediatyypit sisältävät handheld-kategorian, joka kattaa osan mobiililaitteista, mutta esimerkiksi Sony Playstation Portable tulkitaan screen-laitteeksi, kuten mikä tahansa ”tavallinen” tietokone. Sen maksimiresoluutio on vain 480×272 pikseliä. Monia sivustoja ei ole suunniteltu resoluution, selainikkunan tai fonttikoon mukaan skaalautuviksi, ja noin 750 pikselin kiinteä leveys on hyvin yleinen. Tällainen sivu ei kuitenkaan näy em. mobiililaitteen selaimella oikein, vaan osa sisällöstä jää ruudun laidan ulkopuolelle.

Myös tärkeät pikalinkit puuttuvat usein kokonaan, jolloin käyttäjän navigointi vaikeutuu, kun pienellä ruudulla täytyy selata joskus jopa useita sivuja tekstiä, jotta pääsisi edes päänavigaatioon, saati sitten muuhun sivun sisältöön käsiksi.

Kun ihmiset liikkuvat paljon ja haluavat hoitaa asioitaan myös tien päällä ja samanaikaisesti tekniikka kehittyy, voidaan ennustaa mobiililaitteiden osuuden koko ajan kasvavan. Tämä asettaa internet-palveluiden suunnittelulle lukuisia uusia haasteita, sillä yhä suurempi asiakas- ja käyttäjäjoukko ei enää kuulukaan kategoriaan ”resoluutio 1024×768 ja IE 5.0+”.

Mobiilisti saavutettava

Saavutettavien mobiilisivustojen toteuttamisessa on tärkeintä ymmärtää laitteiden ominaisuudet ja rajoitteet, kuten pienet näytöt, alhaisempi käytettävissä olevien värien määrä, hidas verkkoyhteys ja erilainen näppäimistö sekä hiiren puuttuminen.

Tarjoamalla oma CSS-tiedosto handheld-laitteille voidaan välttää monia ongelmia. Samalla on mahdollista ottaa tehokkaammin huomioon mobiililaitteiden rajoittavat ominaisuudet heikentämättä muilla laitteilla sivuja selailevien kokemuksia. Riippumattomuus näyttöresoluutiosta ja suurikokoisten kuvien välttäminen ovat tärkeimpiä huomioitavia asioita, mutta myös pikalinkit sivun sisällön eri osiin ja sisällön esittäminen rakenteellisesti järkevässä muodossa, lyhyesti ja ytimekkäästi, ovat tärkeitä avainkohtia saavutettavuuden ja hyvän käyttökokemuksen turvaamisessa. Yksinkertainen on kaunista myös mobiililaitteen ruudulla.

Suunnittelijan näkökulmasta yksi suurimmista ongelmista on kattavan testaamisen vaikeus. Mobiililaitteita kun on pilvin pimein ja jokainen on erilainen, joten on mahdotonta testata työn alla olevaa sivustoa niillä kaikilla. Toimivuus tekstipohjaisella selaimella on jo suuntaa antavaa, mutta myös emulaattoreita ja erilaisia työkaluja on saatavilla mm. Nokian laitteille ja useimmista matkapuhelimista löytyvälle Openwave-selaimelle. Myös Adobe tarjoaa kehitystyökaluja. Mobiilikehittäjän ”Raamattuna” toimii luonnollisesti W3C:n ohjeistus mobiililaitteille.

Kaiken tämän ohella mobiilin saavutettavuuden saralla riittää paljon tekemistä. Sisältö ei vielä riitä, vaan myös laitteiden ominaisuuksiin täytyy kiinnittää huomiota. Kuka suunnittelisi sen universaalin, erittäin käytettävän ja saavutettavan mobiililaitteen?