Saavutettava.fi:n perustamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 20 vuotta. Se on pitkä aika, ja toisaalta tuntuu siltä, että siitä on vasta silmänräpäys.
20 vuotta sitten saavutettavuus oli vain pilke harvojen silmäkulmassa, mikä inspiroi silloista perustajaporukkaa pistämään tämän sivuston pystyyn. Nyt aika on toinen: on saavutettavuuden huomioimiseen velvoittavat direktiivit, ja viimeistään ne ovat tehneet tämän blogin tarpeettomaksi, niin kuin hidastuneesta julkaisutahdistakin voi päätellä. Se on hyvä asia!
Olemme tulleet pitkän matkan puolityhjistä saleista, joissa idealistit puhuivat saavutettavuudesta toisille idealisteille, tähän päivään, jossa tilaisuudet ovat loppuunmyytyjä ja tiedonjano rajaton. Voin tunnustaa liikuttuneeni saavutettavuuden ympärille syntyneestä yhteisöstä jossain täyteen buukatussa seminaarissa saavutettavuusdirektiivin voimaantulon aikoihin – meitä on monta!
Niinpä siis nyt, 20 vuotta myöhemmin, on hyvä hetki suunnata katse eteenpäin ja laittaa tässä blogissa lappu luukulle. Jos meillä koskaan jokin tavoite saavutettavuuden suhteen oli, niin voin sanoa, että olemme saavuttaneet sen, ja olen ylpeä siitä, että olemme voineet olla mukana edistämässä saavutettavuutta Suomessa. Haluankin kiittää sekä kaikkia vierailevia kirjoittajia että etenkin lukijoitamme, jotka ovat seuranneet blogiamme. Erityiskiitos kaikista kohtaamisista saavutettavuuden tiimoilta, niitä on vuosien varrella ollut paljon sekä virtuaalisesti että naamatusten.
Vaikka tämä sivusto sulkeutuu vuoden loppuun mennessä, ei saavutettavuustyö lopu, sillä vain on nyt moninkertaisesti enemmän tekijöitä. Olemme hyvän puolella, kaikkien puolella.