Konsultin johdolla saavutettavuuteen

Kirjoittaja Tino Rossi toimii Steerco Oy:ssä graafisen suunnittelun ja käytettävyyden konsulttitehtävissä. Hän tekee työkseen käyttöliittymäsuunnittelua, grafiikkaa ja käytettävyys- ja saavutettavuusarvioita.


Jälleen on edessä yksi käytettävyyden asiantuntija-arvio. Heuristiset listat odottavat pöydänkulmalla ja raporttipohjakin on valmiina. Näitähän on tehty – käytettävyyden tutkimisen perusteet ovat tilaajallekin tuttuja, ja raporttia esiteltäessä neuvotellaan tilaajan kanssa vain siitä, millä ehdoin tekstivärin ja taustavärin kontrastia voi pitää riittävänä, tai miten tilaajalle rakas brändielementti on luettavuutta riskeeraava vesileimakuva tekstin taustalla.

Tilaajan käytettävyysvaatimuksissa kuitenkin kummittelee esteettömyys ja saavutettavuus. Julkishallinnon tilaaja on tehnyt kotiläksynsä ja osaa suorastaan nimetä standardit, joita pitäisi noudattaa: suunnittelu- ja saavutettavuuskriteereinä JHS 129 ja WAI:n A-taso. Ja kuitenkin itse luulen, ettei tilaaja kyllä tiedä, mitä näillä standardeilla vaatii. Pistänkö sitten raporttiin korjattavaksi ongelmakohdaksi sen, jos sisä- ja ulkolinkit eivät ole erilaisia, tai jos sivulla olevan ranskankielisen sutkauksen lang-attribuuttia ei ole merkattu? Ja kun näitä käytettävyys- tai esteettömyysriskejä asiakkaalle esittelen, miten vakavina ne esitän? Ovathan ne kuitenkin tilaajan osoittaman standardin vastaisia…

Saavutettavuuden nuorallatanssia

Arviointiraportin kirjoittaneen asiantuntijan mielipiteistä, intohimoista, ortodoksisuudesta ja henkilökohtaisesta näkemyksestä on paljolti kiinni se, millaisia korjauksia tai toimintaperiaatteita tilaaja vaatii tekniseltä toimittajaltaan tai palvelun ylläpitäjiltä. Saavutettavuustavoitteet pitäisi varmaankin sijoittaa realistisesti johonkin kohtaa sellaista janaa, jonka toisessa päässä on antiikkista ruudunlukuohjelmaa kuunteleva sokea ihminen ja toisessa päässä haukankatseinen lyhytjännitteinen nuori huippumikronsa kanssa. Asiaan sisältyy melkein aina kompromisseja ja tahtotilaa jostain sellaisesta ihanteesta, joka ei vielä ole toteutuskelpoinen.

Asiantuntijan tehtävänä on esittää huomioitaan ja arvioita näiden vakavuudesta, vaikka kaikki osapuolet saattavat ounastella, että korjaustoimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytä. Sillä tosin voi lohduttautua, että ajatus voi jäädä muhimaan asiakkaan mieleen ja tulla otetuksi huomioon jossain seuraavassa isossa palveluremontissa.

Yhteisesti jaetussa tahtotilassa on vielä näkyvimpänä ja kuuluvimpana osapuolena se ”keskivertokäyttäjä”, jonka palaute kantautuu tilaajalle kaikkein keskeisimpänä. Todennäköisesti verkkopalvelun ylläpitäjät eivät koskaan saa tietoonsa sitä, jos tekstiselaimen käyttäjät eivät onnistu lähettämään lomaketta, mutta heille voi sataa kiukkuisia valituksia siitä, että tekstikoko on lukukelvottoman pientä. Ja näissä yhteydenotoissa on kysymys siitä, että loppukäyttäjän selaimesta on huomaamatta säädetty tekstikoko minimiin, ja hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten sitä voisi itse suurentaa tai että siihen voi ylipäätään itse vaikuttaa. Tällaisessa tapauksessa verkkopalvelusta vastaavat valitsevat rutinan lopettamiseksi ilman muuta kiinteästi määritellyn pistekoon tekstille, vaikka kuinka hyvin tietäisivät suhteellisen tekstikoon edut ja standardinmukaisuuden. Päätös jää tietysti tilaajalle, mutta kuinka sitten palveluntarjoajia ja käyttäjiä valistetaan? Ja milloin siihen esteettömämpään tulevaisuuteen päästään?

Julkaisujärjestelmä ei ole saavutettavuuden ystävä

Saavutettavuuden esteistä suurimpia eivät enää pitkään aikaan ole olleet high tech -nörtit tai visuaalisuuden ehdoin ajattelevat graafiset suunnittelijat. Päinvastoin, nämä ovat kääntäneet osaamisensa esteettömyyden tavoitteluun, ja uudeksi yhteiseksi viholliseksi on noussut sisällönhallintajärjestelmien huima kehittyneisyys.

Monikanavajulkaiseminen ja massiiviset, käyttäjäystävälliset julkaisujärjestelmät tuottavat helposti sellaisia lopputuloksia, joiden yksittäisiin esteettömyysongelmiin ei ole mahdollista puuttua. Sivuston omistajallakin voi olla vilpitön halu saavutettavuuteen, mutta on turha kuvitella, että oto-tiedottaja pystyisi tuottamaan julkaisujärjestelmällä taulukon otsikkosolulle sarakeryhmämäärittelyjä tai tägejä akronyymien tarkentamiseen. Mitä näppärämmin copy-paste sujuu, sitä esteellisempää lähdekoodista näkyy syntyvän. Järjestelmän valmistajakin saattaa olla samaa mieltä, mutta neuvoo odottamaan seuraavaa versiota ongelmien ratkaisemiseksi.

Meidän sivujamme eivät sokeat käytä

Kaikki esteettömyyden eteen tehty työ tähtää vain yhteen asiaan: käyttökokemuksen helpottamiseen. Mutta keitä nuo sivustolle tulvivat ihmiset oikein ovat? Ja ketä heistä palvellaan innokkaimmin? Sopivan saavutettavuuden tason määrittely vaatii tietoa sivustolle saapuvista käyttäjistä ja heidän laitteistostaan. Asiakkaalla on useimmiten hyvä kuva keskiarvoasiakkaastaan, mutta olennaisesti vähemmän tietoa erilaista pienryhmistä, jotka myös löytävät tiensä palveluun.

Vastauksia marginaalissa surffaavien määrästä voi koettaa onkia erilaisista kävijätilastoista. Dataa on useimmiten tallennettu kunnioitettavia määriä, mutta aina kerättyä tietoa ei ole kuitenkaan hyödynnetty tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Palvelua suunnitteleva taho ei aina kommunikoi tietoa keräävien ihmisten kanssa. Yleinen hämmennys valtaa usein tilaajan, kun käy selville että prosenttiluvut eri selaimista, käyttöjärjestelmistä ja resoluutioista ovat tosiaan saatavissa, kunhan sellaista tietoa vain osaa pyytää. Lukujen valossa on kenties helpompi päättää, millaiselle käyttäjälle kumarretaan ja millaiselle pyllistetään.

Ammattimainen pomminpurkaja

Tilanne ei ole mitenkään lohduton. Vaikka verkko on vieläkin saavutettavuuspommeja tulvillaan, sivut ovat parantuneet viime vuosina. Kaukana ollaan vielä yleisestä saavutettavuusperiaatteesta, mutta ainakin asiasta puhutaan, ja yhä useammin esteettömyyttä osataan vaatia. Ammattilaiset osaavat jo tehdä asiat oikein, jos heitä siihen patistetaan. Onneksi kukaan ei enää kehtaa möläyttää sellaisia sammakoita kuin jo kadonneen uusmediafirman myyntimies: ”Jos ne ei osaa ladata uusinta selainta, niin ei niitä kyllä asiakkaiksi kaivatakaan”.