Selityksen makua eli miksi esteettömyys ei myy

Kirjoittaja Emil Virkki on esteettömyyden yksityisyrittäjä. Hänen keväällä 2006 perustettu yrityksensä, Rauha 2 Webdesign, on erikoistunut esteettömien verkkopalvelujen suunnitteluun ja esteettömyyden arviointiin.


Viisi prosenttia suomalaisista tarvitsee erityispalveluja webissä. Alle prosentti verkon materiaaleista on edes likipitäen esteetöntä. Suurin osa verkkosivustoista myydään aivan muiden taikasanojen kuin esteettömyyden avulla. Miksi esteettömyyttä ei käytetä myyntivalttina – tai oikeammin, miksi esteettömyys voi olla tuotteelle jopa rasite?

”Jos ne on sokeita, niin miksi ne on tietokoneella?”

Asiakkaalle voi olla yllätys, että sokeat tai kehitysvammaiset käyttävät internetiä. Leuka saattaa loksahtaa lopullisesti auki, kun ilmenee millaisia uusia mahdollisuuksia nämä erityisryhmät voivat verkosta saada. Sokeat voivat lukea uusimmat uutiset itsenäisesti ja hakea tietoa, eikä liikuntarajoitteisten tarvitse vaivautua ahtaaseen ja pyörätuolirampittomaan lähikauppaan, vaan he voivat tilata tavaransa verkosta.

Kun asiakas ei tiedä, ei hän osaa myöskään vaatia esteetöntä jälkeä. Kun tarjouspyyntöön vastaaja mainitsee lisäksi huolehtivansa esteettömyydestä, siirtää asiakas tarjoajan b-kastiin, koska ”me kyllä palvellaan ennen kaikkea normaaleja ihmisiä”. Tarjouksessa täytyy selittää hyödyt juurta jaksain, jolloin esteettömyydestä tulee sen pääasia, joka jättää helposti varjoonsa asiakkaan pyytämät ominaisuudet – eikä näin ollen herätä luottamusta: ”Tämä myy kyllä kivoja juttuja, mutta ei niitä mitä me pyydettiin.”

Erityisryhmiä on niin vähän

Erityisryhmät tuntuvat pieniltä, koska tilastotiedot eivät tule yleensä esille juuri missään. Yleisin perustelu esteelliselle toteutukselle on erityisryhmien pieni määrä. Erityisryhmiä on kuitenkin paljon. Prosenttilukuna viisi prosenttia kuulostaa pieneltä, mutta vastaa 250 000 henkilöä. Siinä on paljon ostovoimaa, jonka saa käyttöön vain panostamalla esteettömyyteen.

Rahalla on helpompi myydä: niinpä viisi prosenttia suurempi asiakaskunta kannattaa muuttaa rahaksi. Kuinka monta euroa liikevaihtoa toisi viiden prosentin kasvu asiakaskunnassa?

Se on niin vaikeaa ja kallista

Esteettömyys kuulostaa vaikealta. Miten sokean voi saada lukemaan nettisivuja? Tilaaja on tottunut siihen, että sivuja luetaan, joten ruudunlukija kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta. Vielä monimutkaisemmalta kuulostaa hämärä tekninen säätö, jolla sivut saadaan toimiviksi myös ruudunlukijalla – puhumattakaan tekstisisällön ja valikoiden viilaamisesta ymmärrettävämmäksi – se vasta salatieteeltä kuulostaakin. Kaikki vaikea on yleensä kallista, ja ihmeelliseltä kuulostava esteettömyys, jolla markkinoi vain muutama yritys, erityisen kalliilta. Tarjouspyyntöön sitä ei siis voi laittaa, koska tarjouksethan eivät sitten enää mahdu budjettiin!

Niinpä suurin osa tarjouksista tulee yrityksiltä, jotka eivät ymmärrä esteettömyydestä mitään. Todennäköisesti joku näistä tarjouksista on hiukan halvempi, joten lopputuloksesta tulee esteettömyydeltään huono. Lopulta asiakas menettää osan asiakkaistaan, koska tämän sivut ovat ruudunlukijan käyttäjälle vaikeat – ja tämä voi tulla monin verroin kalliimmaksi.

Ei meidän asiakkaissa ole vammaisia

Asiakas ei yleensä ole web-osaaja. Hän ei tiedä, millainen webin käyttäjäskaala on eikä välttämättä edes oman sivustonsa oikeaa käyttäjäkantaa. Hän kuitenkin ymmärtää, että on turha tehdä sivustosta sopivaa ryhmälle, joka ei sitä käytä. Ongelman muodostavat erityisesti kalliilla hankitut käyttäjätilastot, jotka väittävät, ettei sivustolla ole vammaisia käyttäjiä. No ei tietenkään ole, jos he eivät sivustoa pysty käyttämään!

Urheiluvälinevalmistajan nettisivuillakin on vammaisia kävijöitä. Heikkonäköiset, kehitysvammaiset ja värisokeat etsivät sauvakävelysauvoja siinä missä muutkin. Näkövammainen saattaa olla muiden asialla tai etsiä itselleen erikoisvälineitä. Ties vaikka hän olisi näkövammaisten keihäänheiton moninkertainen maailmanmestari Timo Sulisalo tarjoamassa yritykselle sponsorisopimusta. Asiakas saattaa yllättyä erilaisista käyttötilanteista, ja niistä kannattaa kertoa.

Esteettömyys ei ole coolia (paitsi nörttien keskuudessa)

Flash on aika siistiä. Se vilkkuu, liikkuu ja tarvittaessa myös paukkuu. Esteettömästä sivusta tulee ensimmäiseksi mieleen tylsä ja väritön sivu. Asiakas on nähnyt jo satoja hyvännäköisiä leiskautuksia, joiden fonttikoko on kahdeksan pistettä ja sekin toteutettu kuvana, joten sellaisia hän myös haluaa. ”Me halutaan näyttää asiakkaille, että me ollaan tekniikan huipulla. Siksi me hyväksytään vain flash-toteutus”. Luettavan kokoinen fontti ja riittävä kontrasti eivät asiakkaalle näytä ammattimaisilta, joten niitä on muutettava, vaikka hänen asiakkaansa ei enää saisikaan tekstiä luettua.

Se on kaikki tai ei mitään

Tilaajan on vaikea ymmärtää, että esteettömyys ei ole absoluuttista. Yksikään sivu ei ole täysin esteellinen tai täysin esteetön. Asiakas voi luulla, että esteetön verkkopalvelu edellyttää WCAG AAA -tason saavuttamista ja kuukausia kestävää testausta. Näin ei kuitenkaan ole: koska vähäkin auttaa paljon, voi pieni lisäpanostus parantaa esteettömyyttä huomattavasti. Yrittäminenkin auttaa, ja uusia asiakkaita tavoitetaan jo vähällä vaivalla.

Se on liian hyvää ollakseen totta

Esteettömyydestä on jopa liikaa hyötyä: uudet käyttäjäryhmät, parempi toimivuus, helppokäyttöisyys ja hakukonenäkyvyys. Tämä saattaa vaikuttaa poppakonstilta, eikä herätä luottamusta. Varsinkin, jos esteettömyydestä kerrotaan bullshit-bingosta tutuin termein, alkaa asia vaikuttaa rahastukselta. Asiakas ei itse huomaa suurta eroa esteettömän ja esteellisen sivuston välillä, joten perustelujen on vaikea kuulostaa hyviltä.

Esteettömyyttä voi olla vaikea tuotteistaa

Web-sivuston tilaamiseen tuntihinnoittelulla liittyy epävarmuutta ja riskejä, joita asiakkaat haluavat välttää. Tuote on helpompi ja turvallisempi hankkia kuin palvelu. Mutta miten esteettömyyden voi tuotteistaa? Esteettöminä sivustopaketteina räätälöitynä joka makuun ja maksukykyyn? A-, AA- ja AAA-sivustopaketit erikokoisina? Eritasoiset ja -laajuiset esteettömyystarkistukset?

Onko eettistä myydä sivustopaketteja, joista osa on esteettömämpiä kuin toiset? Eikö kaikkien pitäisi tehdä parhaansa esteettömyyden eteen? Jäljelle jää mahdollisuus toteuttaa erikokoisia sivustopaketteja mahdollisimman esteettömästi ja arvioida kaikkien sivustojen esteettömyys mahdollisimman tarkasti. Tai sitten heittää omatunnolla vesilintua.

Ennen kaikkea

Esteettömyyttä on vaikea myydä, jos sitä ei voi perustella. Esteettömyyttä on vaikea perustella, jos asiakas ei halua kuulla. Esteettömyyttä on siis vaikea myydä asiakkaalle, joka ei jo tiedä esteettömyydestä ja sen hyödyistä. Kaikki perustelut, jotka esteettömyyttä vastaan sanotaan, ovat esimerkkejä tästä. Kun ei tiedetä, ei ole aikaa kuunnella – sillä ei tiedetä, miksi pitäisi.

Konsultin johdolla saavutettavuuteen

Kirjoittaja Tino Rossi toimii Steerco Oy:ssä graafisen suunnittelun ja käytettävyyden konsulttitehtävissä. Hän tekee työkseen käyttöliittymäsuunnittelua, grafiikkaa ja käytettävyys- ja saavutettavuusarvioita.


Jälleen on edessä yksi käytettävyyden asiantuntija-arvio. Heuristiset listat odottavat pöydänkulmalla ja raporttipohjakin on valmiina. Näitähän on tehty – käytettävyyden tutkimisen perusteet ovat tilaajallekin tuttuja, ja raporttia esiteltäessä neuvotellaan tilaajan kanssa vain siitä, millä ehdoin tekstivärin ja taustavärin kontrastia voi pitää riittävänä, tai miten tilaajalle rakas brändielementti on luettavuutta riskeeraava vesileimakuva tekstin taustalla.

Tilaajan käytettävyysvaatimuksissa kuitenkin kummittelee esteettömyys ja saavutettavuus. Julkishallinnon tilaaja on tehnyt kotiläksynsä ja osaa suorastaan nimetä standardit, joita pitäisi noudattaa: suunnittelu- ja saavutettavuuskriteereinä JHS 129 ja WAI:n A-taso. Ja kuitenkin itse luulen, ettei tilaaja kyllä tiedä, mitä näillä standardeilla vaatii. Pistänkö sitten raporttiin korjattavaksi ongelmakohdaksi sen, jos sisä- ja ulkolinkit eivät ole erilaisia, tai jos sivulla olevan ranskankielisen sutkauksen lang-attribuuttia ei ole merkattu? Ja kun näitä käytettävyys- tai esteettömyysriskejä asiakkaalle esittelen, miten vakavina ne esitän? Ovathan ne kuitenkin tilaajan osoittaman standardin vastaisia…

Saavutettavuuden nuorallatanssia

Arviointiraportin kirjoittaneen asiantuntijan mielipiteistä, intohimoista, ortodoksisuudesta ja henkilökohtaisesta näkemyksestä on paljolti kiinni se, millaisia korjauksia tai toimintaperiaatteita tilaaja vaatii tekniseltä toimittajaltaan tai palvelun ylläpitäjiltä. Saavutettavuustavoitteet pitäisi varmaankin sijoittaa realistisesti johonkin kohtaa sellaista janaa, jonka toisessa päässä on antiikkista ruudunlukuohjelmaa kuunteleva sokea ihminen ja toisessa päässä haukankatseinen lyhytjännitteinen nuori huippumikronsa kanssa. Asiaan sisältyy melkein aina kompromisseja ja tahtotilaa jostain sellaisesta ihanteesta, joka ei vielä ole toteutuskelpoinen.

Asiantuntijan tehtävänä on esittää huomioitaan ja arvioita näiden vakavuudesta, vaikka kaikki osapuolet saattavat ounastella, että korjaustoimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytä. Sillä tosin voi lohduttautua, että ajatus voi jäädä muhimaan asiakkaan mieleen ja tulla otetuksi huomioon jossain seuraavassa isossa palveluremontissa.

Yhteisesti jaetussa tahtotilassa on vielä näkyvimpänä ja kuuluvimpana osapuolena se ”keskivertokäyttäjä”, jonka palaute kantautuu tilaajalle kaikkein keskeisimpänä. Todennäköisesti verkkopalvelun ylläpitäjät eivät koskaan saa tietoonsa sitä, jos tekstiselaimen käyttäjät eivät onnistu lähettämään lomaketta, mutta heille voi sataa kiukkuisia valituksia siitä, että tekstikoko on lukukelvottoman pientä. Ja näissä yhteydenotoissa on kysymys siitä, että loppukäyttäjän selaimesta on huomaamatta säädetty tekstikoko minimiin, ja hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten sitä voisi itse suurentaa tai että siihen voi ylipäätään itse vaikuttaa. Tällaisessa tapauksessa verkkopalvelusta vastaavat valitsevat rutinan lopettamiseksi ilman muuta kiinteästi määritellyn pistekoon tekstille, vaikka kuinka hyvin tietäisivät suhteellisen tekstikoon edut ja standardinmukaisuuden. Päätös jää tietysti tilaajalle, mutta kuinka sitten palveluntarjoajia ja käyttäjiä valistetaan? Ja milloin siihen esteettömämpään tulevaisuuteen päästään?

Julkaisujärjestelmä ei ole saavutettavuuden ystävä

Saavutettavuuden esteistä suurimpia eivät enää pitkään aikaan ole olleet high tech -nörtit tai visuaalisuuden ehdoin ajattelevat graafiset suunnittelijat. Päinvastoin, nämä ovat kääntäneet osaamisensa esteettömyyden tavoitteluun, ja uudeksi yhteiseksi viholliseksi on noussut sisällönhallintajärjestelmien huima kehittyneisyys.

Monikanavajulkaiseminen ja massiiviset, käyttäjäystävälliset julkaisujärjestelmät tuottavat helposti sellaisia lopputuloksia, joiden yksittäisiin esteettömyysongelmiin ei ole mahdollista puuttua. Sivuston omistajallakin voi olla vilpitön halu saavutettavuuteen, mutta on turha kuvitella, että oto-tiedottaja pystyisi tuottamaan julkaisujärjestelmällä taulukon otsikkosolulle sarakeryhmämäärittelyjä tai tägejä akronyymien tarkentamiseen. Mitä näppärämmin copy-paste sujuu, sitä esteellisempää lähdekoodista näkyy syntyvän. Järjestelmän valmistajakin saattaa olla samaa mieltä, mutta neuvoo odottamaan seuraavaa versiota ongelmien ratkaisemiseksi.

Meidän sivujamme eivät sokeat käytä

Kaikki esteettömyyden eteen tehty työ tähtää vain yhteen asiaan: käyttökokemuksen helpottamiseen. Mutta keitä nuo sivustolle tulvivat ihmiset oikein ovat? Ja ketä heistä palvellaan innokkaimmin? Sopivan saavutettavuuden tason määrittely vaatii tietoa sivustolle saapuvista käyttäjistä ja heidän laitteistostaan. Asiakkaalla on useimmiten hyvä kuva keskiarvoasiakkaastaan, mutta olennaisesti vähemmän tietoa erilaista pienryhmistä, jotka myös löytävät tiensä palveluun.

Vastauksia marginaalissa surffaavien määrästä voi koettaa onkia erilaisista kävijätilastoista. Dataa on useimmiten tallennettu kunnioitettavia määriä, mutta aina kerättyä tietoa ei ole kuitenkaan hyödynnetty tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Palvelua suunnitteleva taho ei aina kommunikoi tietoa keräävien ihmisten kanssa. Yleinen hämmennys valtaa usein tilaajan, kun käy selville että prosenttiluvut eri selaimista, käyttöjärjestelmistä ja resoluutioista ovat tosiaan saatavissa, kunhan sellaista tietoa vain osaa pyytää. Lukujen valossa on kenties helpompi päättää, millaiselle käyttäjälle kumarretaan ja millaiselle pyllistetään.

Ammattimainen pomminpurkaja

Tilanne ei ole mitenkään lohduton. Vaikka verkko on vieläkin saavutettavuuspommeja tulvillaan, sivut ovat parantuneet viime vuosina. Kaukana ollaan vielä yleisestä saavutettavuusperiaatteesta, mutta ainakin asiasta puhutaan, ja yhä useammin esteettömyyttä osataan vaatia. Ammattilaiset osaavat jo tehdä asiat oikein, jos heitä siihen patistetaan. Onneksi kukaan ei enää kehtaa möläyttää sellaisia sammakoita kuin jo kadonneen uusmediafirman myyntimies: ”Jos ne ei osaa ladata uusinta selainta, niin ei niitä kyllä asiakkaiksi kaivatakaan”.

Taiteilijat saavutettavuuden asialla

Kirjoittaja Pekka Nikrus on AD Satama Interactivessa.


Art Director, AD, on vastuussa siitä, että projektin lopputulos näyttää hyvältä ja tukee brändiä. Hänen vastuualueitaan ovat värit, kuvitus, merkit ja muodot, asettelu ja typografia. Hän on taiteilija, joka suunnittelee linjat ja visioi ”visut” eli kaiken sen, joka tekee lopputuloksesta ulkonäöllisesti uskottavan ja haluttavan.

Samalla tavalla kuin hyvällä printtimedian AD:lla on ymmärrys, miten eri paperit toimivat, miten värit reagoivat, mitä hauskaa rasterilla voi tehdä ja miten painokone toimii, olisi nettikollegan ymmärrettävä vähintään yhtä hyvin oman mediansa erityisominaisuudet.

Muste kuivuu ja paperin koko pysyy, joten printti-AD:n työ saavuttaa joskus lopullisen muotonsa. Netti-AD:n riesana taas on useita muuttujia, joita on mahdotonta kontrolloida. Näytön ja selainikkunan koko sekä käytetty tekniikka vaihtelevat ja värejä on paljon, mutta ne eivät ehkä ole sitä, mitä niiden on tarkoitettu olevan. Viestin vastaanottajalla, käyttäjällä, ei ehkä ole jotain tiettyä fonttia tai selainlaajennusta. Lista eroista on pitkä.

Yhdestä on moneksi

Ehkä tärkein ero kollegoiden välillä on kohderyhmä – he, jotka vastaanottavat viestin. Kaikella viestinnällä on vastaanottaja, mutta verkkopalveluiden vastaanottajat ovat monimuotoisempia. Siinä missä printtipuolella erityisryhmiä, esimerkiksi näkörajoitteisia, yleensä lähestytään omilla versioilla ja jopa eri medioilla (esim. äänikirjat), rakennetaan nettipalveluita sopiviksi mahdollisimman monelle käyttäjälle.

Tämä on järkevää, koska se on mahdollista. Järkevää myös siksi, että se on ylläpidon kannalta helpompaa, ja siksi, että sitä on helpompi markkinoida.

Kohderyhmä ei muutu, vaikka vastaanottaja käyttäisi palvelua läppärillä, kännykällä tai puhesyntetisaattorin avulla. Miksi siis samalle kohderyhmälle pitäisi tehdä useampi eri palvelu? Siihen ei ole syytä. Tätä on saavutettavuus. Tämä on nykyaikaa.

Look & feel: miltä se tuntuu

Tuntuman säilyttäminen mediasta toiseen on osa netti-AD:n työtä. Siinä missä palvelun pitää tukea brändiä kannettavalla tietokoneella, pitää sen tehdä sitä myös hyvin pienellä näytöllä. Tuntuman pitää olla sama myös silloin, jos viestin vastaanottaja ei näe kuvia tai käyttää omaa tyylitiedostoaan. Jos palveluiden tuntuma ja yleisilme on sama, on työ tehty oikein. Tuntuma ja brändin tukeminen ei riipu kuitenkaan pelkästään ulkonäöstä. Käytettävyys on tärkeää. Toimiiko palvelu niin kuin käyttäjä haluaa?

Vaikka netti-AD:t ovat suuria taiteilijoita ja visionäärejä, jotka luovat ”kuuleja visuja ja fänsiä grafiikkaa”, olisi kuitenkin hyvä, että hekin, hyvien printtikollegoidensa tapaan, olisivat kavereita painokonehoitajan kanssa. Ei niinkään siksi, että AD:n tarvitsisi oppia käyttämään painokonetta, vaan siksi, että painokoneen hallitseva henkilö osaa paljon mediaan olennaisena osana kuuluvia asioita, jotka AD:nkin on hyvä tietää. Painokoneenhoitajia tässä mediassa ovat tietenkin koodarit. He toteuttavat käyttöliittymän, jonka ulkonäön AD on suunnitellut. Koodari on AD:n kaveri.

Näyttää hyvältä

Vaikka saavutettava sivusto ei tarkoita vuoden 1997 insinöörisivustoa, jättää moni AD asian toisten huoleksi. Eihän printti-AD:n tarvitse miettiä asiaa. Miksi siis meidän nettipuolella toimivien pitäisi? No siksi, että se on olennainen osa sitä mediaa, joka meidän on osattava. Meidän ei tarvitse miettiä kohdelakkaa, nuuttauksia ja preeglauksiakaan. Sen sijaan on hyvä miettiä sisältöä ja sisällön tärkeyttä. Sitä että tärkeät asiat erottuvat.

Ulkonäön tarkoitus ei ole voittaa palkintoja, vaan sen tarkoitus on tuoda sisältö selkeästi esiin. Hyvässä palvelussa ulkonäkö tukee sisältöä. Hyvin rakennetussa palvelussa ulkonäkö on eriytetty sisällöstä kokonaan. Tämä vaatii osaamista. Se on sitä median hallitsemista ja sen ymmärtämistä.

Suunnittele palvelun perusteet kaverisi, koodarin, kanssa. Näin pääsette molemmat yhteisymmärrykseen siitä, mikä on tavoitteesi. Jos lähdet liikkeelle puhtaasti visuaalisesta ideasta ilman, että ajattelet palvelun rakennetta, kannattaa vilauttaa tuotoksia kaverillesi heti, kun olet saanut valmiiksi jotain näytettävää.

Desiderata: kuinka se tehdään?

Jokainen sivusto on yksilö ja siksi mitään vedenpitäviä ohjeita siihen, miten AD:n pitäisi suunnitella saavutettava ulkoasu, ei ole. Olen kuitenkin tähän kerännyt joitain hyviä neuvoja ja oppeja vuosien varrelta.

Ymmärrä mitä olet tekemässä niin sivuston, asiakkaan kuin loppukäyttäjänkin kannalta. Ymmärrä myös mediasi. Mitä tyylitiedostot ja semanttinen koodaus voivat tarjota sinulle? Opi erottamaan sisältö ulkonäöstä.

”Kuuli” ulkonäkö ei ole väärin, se vain ei ole tärkein asia. Sinun tehtäväsi on tehdä käytettävä ja saavutettava palvelu, ei voittaa kilpailuja. Kilpailuiden voittaminen on toki hyväksi sinulle ja yrityksellesi, mutta tyytyväisten käyttäjien merkitystä asiakkaillesi ja heidän asiakkailleen ei kannata unohtaa.

Lyö mahdollisimman ajoissa lukkoon käytettävä perusfonttikoko ja tee siitä tarpeeksi iso ja luettava. Muista myös, että käyttäjät voivat muuttaa fonttikokoa kuten haluavat. Kestääkö sinun leiskasi sen?

Värejä valitessa pyri vähintään 70 % valöörieroon tekstin ja taustan välillä, etenkin jos teksti tai tausta ei kumpikaan ole valkoinen tai musta. Muista myös, että värillä on väliä. Ei niinkään brändiväreillä, mutta niillä väreillä, joilla sisältö esitetään. Pidä mielessä värisokeat ja ne, joiden monitorit eivät ole yhtä hyviä kuin sinun.

Mitä skaalautuvammaksi palvelu suunnitellaan, sitä aikaisemmassa vaiheessa on pääasiallinen visusuunnittelu tehtävä koodarin kanssa yhteistyönä. Näin varmistetaan myös se, että tarpeen vaatiessa taitto myös hajoaa tyylikkäästi.

Pyri siihen, että mahdollisimman paljon käyttöliittymän grafiikasta on tyylitiedostossa, ja että mahdollisuuksien mukaan tyylitiedosto luo näkyvät elementit. Ymmärrä, mitä se tarkoittaa, ja käytä sitä hyväksesi.

Tarkista palvelun ulkonäkö ilman tyylitiedostoa. Näin varmistut, että sisältö on selkeästi jäsennelty ja olennainen välittyy.

Älä suunnittele itsellesi. Testauta leiskasi henkilöillä, jotka eivät tiedä, mitä olet tekemässä. Sinä olet vain tekijä, et käyttäjä.

Kova maailma

Aina se ei ole niin helppoa. Vaikka haluaisikin toteuttaa palveluita, jotka ovat saavutettavia ja käytettäviä ja joissa pääasiana on sisältö, on todellisuus karu. Suurten ohjelmistotalojen valmiit pakettiratkaisut tekevät sotkuisella koodillaan saavutettavien palveluiden rakentamisen usein mahdottomaksi.

Tällöin ei voi muuta kuin langeta polvilleen suuren teknologian eteen ja antaa periksi. Näkökulmaa työhön se ei muuta, mutta lähestymistapaa kyllä. Lopputuloksen on kuitenkin oltava mahdollisimman selkeä. Parhaansa pitää tehdä haasteista riippumatta.

Elämyksiä – mutta millä hinnalla?

Onnistuneessa verkkopalvelussa pitää markkinoinnin halujen ja käyttäjien tarpeiden lyödä kättä. Valitettavan usein asiakkaan markkinointiosasto on se, joka loppupeleissä vaikuttaa siihen millaisia verkkopalvelun käyttöliittymä ja rakenne ovat. Vaikka kuinka halutaan olla käyttäjälähtöisiä, rakenne määräytyy firman organisaatiohierarkian mukaan (joka ei aina ole ihan väärin).

Halutaan ”elämyksellisyyttä”, jotain mikä nähdään äänenä, animaationa – järisyttävän upeana kokemuksena, joka saa ihmiset heti rakastumaan sivustoon ja palaamaan aina vain uudestaan ja uudestaan.

AD:n kannattaakin kysyä itseltään onko asia todella näin. Haluaako palvelun kohderyhmä sirkushuveja vai riittääkö hyvä ja tuore leipä. Haluavatko käyttäjät saada elämyksiä esimerkiksi pankkipalveluista? Flashia, vilinää ja vilskettä! Olisiko sirkuspelle pankissa elämyksellisyyttä? Jonglöörit ja tulennielijät oven eteen! Meidän pankki on elämyspankki! Tuo meidän pelleille rahasi!

Vai onko käyttäjälle paras elämys yksinkertaisesti helppokäyttöinen ja ongelmaton palvelu. Hyvä palvelu muistetaan. Se on parasta mainosta. Onnistuneena esimerkkinä voisi pitää Amazon.com-verkkokauppaa. Sen karu, mutta nimenomaan sisältöä tukeva ulkonäkö toimii hienosti niin käyttäjille kuin kaupan markkinoinnillekin.

Minä, joka tietenkin edustan käyttäjäkunnasta vain yhtä henkilöä, en tarvitse haku-, pankki- tai apteekkipalveluihin muuta kuin että pystyn tekemään siellä sen, mitä sinne tulen tekemään. En katso olevani uniikki tämän suhteen. Mitä enemmän sivulla on elämyksellisyyttä, sen heikommin se tukee saavutettavuuden periaatetta. Sisältö on tärkein ja siihen on keskityttävä. Sen kertovat käytettävyystestitkin.

AD:n työssä tämä tarkoittaa sitä, että suunnitellaan ulkonäkö sisällön ehdoin. Tehdään kokonaisuudesta puhutteleva ja selkeä, mutta erotetaan mainossisältö siitä, mitä käyttäjät tulevat etsimään. Selitetään asia maksavalle osapuolelle järkevästi ja rauhallisesti. Jotta viesti voisi saavuttaa vastaanottajan, on ymmärrettävä, mitä kieltä pitää puhua. Markkinoinnille saavutettavuus myydään esimerkiksi mahdollisuutena tavoittaa suurempi ryhmä kuluttajia, säästönä tiedonsiirtokustannuksissa tai parempana hakukonenäkyvyytenä.

End of slideshow, click to exit

Pyyhkiessäni kuolat suupielistä ja rinnuksilta kaiken tämän saarnaamisen jälkeen huomaan, etten ole keskittynyt vain saavutettavuuteen, vaan olen ottanut mukaan muutakin. Näin tässä aina käy, mutta asiat eivät mielestäni ole niin helposti erotettavissa toisistaan.

Tuli tarvitsee palaakseen kolme elementtiä: palamiskelpoista ainetta, happea ja lämpöä. Verkkopalvelu ei loista, jos jokin elementti puuttuu. Saavutettavuudesta ei ole hyötyä, jos sivusto ei ole käytettävä. Hyvästä sisällöstä ei ole iloa, jos käytettävyys on heikolla tasolla, ja niin edelleen. Ymmärrätte varmaan.

Entä miksi sekoittaa AD tähän soppaan? AD:llä on usein hyvä kokonaiskuva palvelun ulkonäöstä – tai ainakin pitäisi olla. Koska ulkonäkö tukee sisältöä, pitää AD:lla olla myös ymmärrys sisällöstä – mistäs sitä muuten tietää mitä pitää tehdä? Koska ulkonäön on myös tuettava käytettävyyttä ja saavutettavuutta, on hyvä, että netti-AD:lla on myös taju siitä, mitä on ulkonäön takana.

Kaiken muun ohella, tietenkin.

Pieni AD-suomi -sanakirja

  • Kohdelakka = kiiltävä lakkapinta, joka painetaan tiettyyn osaan painopintaa.
  • Nuuttaus (taiveura) = paperiin painettu ura, joka helpottaa taittamista.
  • Preeglaus = korkopainanta, jossa lopputulos on joko kohokuvio tai syvennys.
  • Rasteri = tapa simuloida sävyjä erikokoisin tai eri tiheyksisin pistein.
  • Typografia = pinnan suunnittelu: fontit, värit, tasapaino, kokonaisuus, yksityiskohdat.
  • Valööri = värin vaaleus-/tummuusaste.

Zoom: toteutus käytännössä

Kirjoittaja: Mikko Heikkinen/biomi.org


Zoom-ulkoasun tekeminen on yllättävän monimutkainen asia, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Tässä esitän omia ja muutaman asiantuntijan mietteitä aiheesta, perustuen osin aiemmin julkaistuun tietoon (viitteet).

Pyysin kommentteja Luonnontieteellisen keskusmuseon testikäytössä olleesta zoom-ulkoasusta Näkövammaisten kirjasto Celiasta sekä Näkövammaisten Keskusliitosta. Minulle vastasivat ystävällisesti Markku Leino ja Katariina Kiiliäinen (Celia) sekä Virpi Jylhä (NKL).

Zoom-ulkoasun tarkoitus

Zoom-ulkoasulla voi olla useita tarkoituksia:

  1. Sivun toimivuus ruudunsuurennusohjelmien kanssa
  2. Sivun toimivuus hyvin suurella tekstikoolla
  3. Sivun selkeys heikkonäköisten kannalta

Zoom -ulkoasun ominaisuudet

Zoom-ulkoasun perusominaisuudet:

  • Yksipalstaisuus
  • Sivun ja navigoinnin selkeys (yksinkertaisuus)
  • Toimivuus myös käyttäjän omien asetusten kanssa (tekstin koko, värit)

Leino ja Kiiliäinen kirjoittivat: â?¦heikkonäköiset käyttäjät muuttavat itse selaimensa asetukset ja näin voi suunnittelussa pyrkiä Design for All -periaatteen noudattamiseen. Yksi hyvä kaikille riittää, kunhan se on suunniteltu hyvin, eikä esim. estetty vapaata fonttien yms. vaihtoa. Jylhä puolestaan kirjoitti, että â??Reilustiâ?? heikkonäköiset henkilöt yleensä hoitavat internet-selaimen asetukset + Windows asetukset itselleen sopiviksi. â?¦ Pidän tärkeimpänä kuitenkin, että päätyylinne olisi skaalautuva ja käyttäjät voisivat itse muokata selaimen asetuksilla näkymänsä itselleen sopivaksi.

Värit

Monissa zoom-toteutuksissa toimivuutta näkövammaisten kannalta on yritetty parantaa myös tekstikokoa suurentamalla ja käännetyllä väriskaalalla (vaalea teksti ja tumma tausta). Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen kolmesta syystä:

  1. Käyttäjät voivat itse säätää nämä selaimestaan (toisin kuin esim. palstajaottelun)
  2. Eri tavalla näkövammaiset voivat tarvita hyvinkin erilaisen ulkoasun. Esimerkiksi joillekin normaalia suurempi teksti voi olla jopa vaikealukuisempaa. Myös värien säätäminen kaikille sopivaksi on käytännössä mahdotonta.
  3. Käyttäjät ovat jo asettaneet selaimeensa itselleen soveltuvat väri- ja kokoasetukset, jos niitä tarvitsevat; muutoin he eivät pystyisi käyttämään useimpia sivustoja.

Kaikille sopivia värivaihtoehtoja ei käytännössä ole mahdollista tarjota. Leino ja Kiiliäinen kirjoittavat: Tällainen käyttäjä [käänteisiä värejä tarvitseva] saattaa haluta mustan pohjan ja keltaisen tekstit, linkit sinisiä ja käytetyt punaisia. Jylhä kirjoittaa: â?¦jos henkilö tarvitsee käänteisiä värejä, hänen on pitänyt tehdä se jo aiemmin. Muut sivut jäisivät muuten näkemättä.

Tekstin koko

Jylhä kirjoittaa: â?¦heikko näkö ei ole sama asia aina kuin suurennetun tekstin tarve. â?¦ Suurennan tekstin selaimen ominaisuuksilla, mikäli se on tarpeen. Samoin saatan pienentää sitä.

Ratkaisu?

Oman sivustoni zoom-tyyleissä perusideana onkin säätää zoom-valikolla vain sellaisia asioita, joita käyttäjä ei voi selaimesta käsin säätää: palstojen jaottelu ja navigoinnin ulkoasu (ja monimutkaisuus). Värien ja tekstin koko puolestaan jätetään käyttäjän säädettäväksi. Tämä on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi mm. olemalla käyttämättä taustavärejä. Myöskään leveyttä ei määritellä eikä erikoisen suuria marginaaleja käytetä.

Avainsana on skaalautuvuus, jota Jylhäkin painottaa: Ärräpäitä syntyy silloin, kun sivusto ei skaalaudu, värit, leveydet tai fontit ovat kiinteitä. Eli tekstimassa ja tyylit on oltava erikseen, silloin sivu on mahdollisimman esteetön tältä osin.

Biomi.org zoom-tyyleillä, ilman käyttäjän tekemiä värisäätöjä (Firefox) sekä käännetyllä väreillä (IE)

Zoom-ulkoasu kannattaakin määritellä mahdollisimman yksinkertaiseksi, tällöin sen mukauttaminen selaimesta käsin on helpointa. CSS-taitolla toteutetuilla sivustoilla tämä on usein hyvin lähellä tyylien poistamista, erityisesti jos navigointi on jo valmiiksi toteutettu yksinkertaisesti. Jos sivusto on tehty esteettömyysohjeiden mukaisesti toimimaan myös ilman tyylejä, on tämä entistä helpompaa. Pieni säätö voi olla paikallaan eri osioiden (esim. navigointi, pääsisältö, lisätiedot) erottamisessa toisistaan.

Se, että käyttäjät tekevät väri- ja tekstisäädöt itse, ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat zoom-ulkoasussa täysin turhia. Jylhä kirjoittaa erilaisista värivaihtoehdoista: Eri tyylit ovat varmasti ihan ok ja auttanevat henkilöitä, jotka ovat kenties vasta näkövammautuneet (heikkonäköisiksi) tai ovat niin hyvin näkeviä, etteivät ole joutuneet opettelemaan apuvälinekäyttöä, vaan pärjäilevät itsenäisesti.

Värit rakenteen selkeyttämisessä?

Värejä voi käyttää sivun rakenteen selkeyttämisessä, ja sitä kautta käytettävyyden parantamisessa. Tämä pätee myös näkövammaisten kohdalla, mikä tulee ilmi myös Screen Magnification and the Web -videolla. Esimerkiksi eri taustaväreillä voi erotella erityyppisiä linkkejä.

Tällainen värien käyttö ei kuitenkaan sovi hyvin yhteen tässä esitetyn, taustavärittömän zoom-ulkoasun kanssa. Toinen tapa on käyttää tyhjää tilaa rakenteen selkiyttämisessä. Myös viivoista, ikoneista yms. tehosteista voi olla apua osien erottelussa.

Valikon sijoittaminen

Ulkoasuvalikon sijoittaminen on hankalaa. Kun koko tekniikka on uusi, ei mitään vakiintunutta tapaa ole olemassa.

Itselläni ei ole kokemusta ruudunsuurennusohjelmien käytöstä, mutta em. Screen Magnification and the Web -videota katselemalla asiasta saa karkean kuvan. Tämän perusteella tuntuisi, että sivun yläreuna lienee paras sijoituspaikka. Tämä kohta sivusta sisältää useimmiten muutenkin tärkeää tietoa, eikä jää ylenkatsotuksi.

Valikko täytyy kuitenkin suunnitella huolella, jottei se jää otsikon ja navigoinnin varjoon. Valikon teksti kannattaa muotoilla siten, että siitä ilmenee kyseessä olevan pelkkä ulkoasun vaihto eikä erillinen, mahdollisesti harvemmin päivitettävä tai suppeampi versio.

Muita yksityiskohtia

Päätteettömien fonttien (esim. Arial) sanotaan usein olevan selkeämpiä ja toimivampia tietokonenäytöillä. Myös NKL suosittaa Arialin käyttöä. Pieninäyttöisissä laitteissa niiden merkitys voi korostua.

Jos päätyy säätämään sivun värejä, kannattaa niiden valinnassa olla tarkkana. Esimerkiksi tässä kuvassa olevien linkkien ja taustan välinen kontrasti ei ole Leinon ja Kiiliäisen mukaan riittävä:

vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia linkkejä tummanharmaalla taustalla: kontrasti ei ole riittävä

Zoom-ulkoasusta voi olla hyötyä myös pieninäyttöisten laitteiden (kämmenmikrot, kännykät) käyttäjille. Ongelmana voi kuitenkin olla näiden laitteiden heikko tuki vaihtoehtoisille tyylitiedostoille tai muille tyylinvaihdossa käytettäville tekniikoille (esim. Javascript, evästeet).

Yhteenveto

Vaikka useimmat näkövammaiset käyttävätkin selaimen ominaisuuksia säätääkseen ulkoasun itselleen sopiviksi, ei zoom-ulkoasu ole turha. Se tarjoaa lisämahdollisuuksia palstoituksen säätämiseen, mahdollistaa selaimesta riippumattoman ulkoasun säätämisen (esim. aloittelijoille) ja myös helpottaa selaimen kautta tehtävää ulkoasun säätämistä.

Zoom-ulkoasut ovat kuitenkin vielä nuori asia ja paras toteutustapa on löytämättä. Zoom-ulkoasujen yleisyys vaikuttaa niiden toteutustapaan: jos niiden käyttö yleistyy, syntynee vakiintuneita käytäntöjä ja kokemusta eri menetelmien paremmuudesta. Siihen asti mahdollisimman monimuotoiset toteutukset ja niiden testaaminen käytännössä lienevät vain hyvästä.

Viitteet ja lisää aiheesta

Huonot osoitteet ja linkittämisen merkitys

Kirjoittaja: Aleksi Moisio.


World Wide Webin isä, Tim Berners-Lee, kirjoitti vuonna 1997 linkittämiseen liittyvistä myyteistä ja väärinkäsityksistä. Liki kymmenen vuotta sitten Internetin linkkeihin perustuva verkkomainen rakenne herätti hämmennystä. Osa surffaajista ja sivujen ylläpitäjistä koki, että ilman lupaa tehtävä linkittäminen loukkasi tekijänoikeuksia.

Tämä oli kuitenkin Berners-Leen mukaan valitettava väärinymmärrys. Linkit pelkästään viittaavat, eivätkä itsessään kerro mitään esimerkiksi linkittäjän omistussuhteesta linkitetyn sivun sisältöön tai linkittäjän kannatuksesta linkitetyllä sivuilla esitettyihin ideoihin.

Berners-Leen mukaan linkittäminen kuuluu sananvapauden perusominaisuuksiin. Linkittämistä voi verrata mahdollisuuteen puhua julkisuuden piiriin kuuluvista asioista. Sananvapauden nimiin vannovassa yhteiskunnassa täytyy olla mahdollista viitata esimerkiksi hallitusohjelmaan keskusteltaessa politiikasta keskellä toria.

Myös Internetissä täytyy olla mahdollista viitata julkishallinnon sekä yksityisen sektorin julkisiin dokumentteihin. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikki mikä on konkreettista liukenee ilmaan

Torilla keskusteltaessa on helppo tuudittautua siihen, että tosimaailman dokumentit eivät häviä savuna ilmaan. Esittämättä kyynistä huomiota lupausten toteutumisesta: minkälainen mekkala syntyisikään, jos kaikki kopiot hallitusohjelmasta häviäisivät kesken vaalikauden?

Verkon ulkopuolella voi aina luottaa siihen, että julkiset dokumentit säilyvät ainakin jossain muodossa. Internetin ihmemaassa on kuitenkin mahdollista, että osa dokumenteista katoaa bittiavaruuteen jälkiä jättämättä.

Hyvästä esimerkistä käyvät uutistoimistojen sivustot, joilla pyörivät tauotta uusimmat tapahtumat maailmalta. Vanhat uutiset painuvat pinon alimmaiseksi ja tuoreet uutiset nousevat etusivulla ensimmäiseksi. Yleensä etusivulla näkyy vain osa uutisesta, kenties ingressi. Varsinaiseen artikkeliin pääsee käsiksi linkin välityksellä. Mutta mitä tapahtuu, kun uutinen on jo niin vanha, ettei se mahdu etusivulle ensinkään?

Hyvin toteutetuilla sivustoilla tätä vääjäämätöntä ongelmaa varten on rakennettu arkistoja, joista vanhemmat uutiset löytyvät. Parhaimmilla sivustoilla on lisäksi mahdollisuus etsiä oikeaa uutista esimerkiksi tekijän, otsikon, aiheen, julkaisupäivämäärän ja muiden metatietojen avulla.

Valitettavan usein verkkotoimittajat, webmasterit ja tavalliset surffaajat törmäävät kuitenkin sivuihin, jotka häviävät mystisesti, jälkiä jättämättä. Pahimmassa tapauksessa ”hyödyttömät” sivut poistetaan kokonaan verkosta. Hiukan paremmassa tapauksessa pelkästään sivulle johtava linkki poistetaan. Tällöin sivu joko hukkuu ja unohtuu ajan kuluessa tai sitten jokin ulkopuolinen taho pelastaa sivun linkittämällä sen omille sivuilleen.

23, 6, 707 ja muita merkityksettömiä numeroita

Historiaan häviävien sivujen ohella harmaita hiuksia aiheuttavat www-osoitteet, jotka koostuvat lähinnä sisällönhallintasovelluksen arpomasta koodinumerosta. Tällaiset generoidut osoitteet ovat usein aivan liian pitkiä, jotta ne mahtuisivat katkeamatta esimerkiksi 72 merkin rivejä käyttävän sähköpostiohjelman ruudulle. Hämmentävien pituuksiensa vuoksi tällaisia osoitteita on myös mahdotonta painaa esimerkiksi kirjoihin.

Siinäkin tapauksessa, että moinen osoite löytää tiensä kirjan sivuille, on osoitteesta täysin mahdotonta päätellä mitään vihjeitä sivun sisällöstä — vai mitä sanotte seuraavasta kaunokaisesta: http://www.amazon.com/gp/help/seller/at-a-glance.html/ref=olp\_offerlisting\_10/ 103-3739537-0091006?%5Fencoding=UTF8&asin=1859844634&marketplaceSeller =1&seller= ADHR7VPS9GZEY — aika vonkale, vai mitä?

Sisällönhallintasovelluksen valinnassa ja säätämisessä tehdyt huonot päätökset kertautuvat ikävällä tavalla. Linkittämisen vaikeutuessa sananvapauden toteutuminen verkossa vaarantuu ja julkisen tiedon avoin saatavuus vaikeutuu kohtuuttomalla tavalla.

Kuka tietämättömyyttään, kuka typeryyttään

Erilaisten organisaatioiden sivuille linkittämistä vaikeutetaan epäilemättä myös tietoisesti. Kun sivut toteutetaan esimerkiksi sopivasti muotoillun Flash-sovelluksen tai PDF-dokumenttien avulla, pystytään ulkopuolelta tapahtuva linkittäminen kohdistamaan tehokkaasti vain sivuston juuritiedostoon.

Tällaista toimintaa ohjaa vanhentunut, salaileva ja kontrolloimiseen pyrkivä käsitys tiedottamisesta. Kaikki keinot kontrolloida julkisuuskuvaa hyödynnetään viimeiseen linkkiin saakka. Tässä mielessä Flash- ja PDF-dokumentit antavat tiedoston tekijälle enemmän valtaa suhteessa dokumentin kopioimiseen, tulostamiseen ja täsmälliseen linkittämiseen kuin standardien mukainen HTML.

Historian saatossa on ollut ja tulee olemaan tarpeita rajoittaa tiedon saatavuutta. Tuskinpa kukaan haluaa esimerkiksi luottokorttinsa tunnusluvun leviävän vapaasti verkossa.

Linkittämisen tahaton ja tahallinen estäminen koskee kuitenkin jotain sellaista, joka alun perin verkkoon luettavaksi laitettuna on luonteeltaan julkista. Se, että Ajoneuvohallintokeskus AKE vaikeuttaa linkittämistä käyttämällä sivustollaan (huonolla tavalla) kehyksiä, ei ole välttämättä harkittua tiedon salaamista. Valitettavasti sivuilla tehdyt ratkaisut eivät ainakaan edistä julkisuuslaissa mainittua julkishallinnon velvoitetta edistää kansalaisten tiedonsaantia.

Kuin kirja ilman kansilehtiä

Ikään kuin tässä ei olisi kylliksi: huonot www-osoitteet nakertavat myös länsimaalaisen tieteen kivijalkaa — lähdeviittauskäytäntöä. Aivan liian usein törmää akateemisen vertaisarvioinnin läpikäyneeseen kirjallisuuteen, jossa viitataan surullisen epämääräisesti verkkolähteisiin.

Tutkimuksen läpinäkyvyyden ja uskottavuuden kannalta on täysin kestämätöntä, etteivät edes arvostetut tiedenaiset ja -miehet voi (tai osaa) viitata täsmällisesti verkkolähteisiin, koska lähdemateriaali on hukutettu hauskan Flash-palikan syövereihin.

Vikaa löytyy tosin myös tiedemaailman parista. Tutkimuksen läpinäkyvyyttä peräänkuuluttavien professoreiden ja tutkijoiden on syytä vilkaista peiliin ja hävetä näkemäänsä, mikäli he ovat vielä 21. vuosisadalla valmiita katsomaan sormien läpi väitöskirjojen www.yritys.com-tyyppisiä viittauskäytäntöjä.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Huonoihin ratkaisuihin johtavat päätökset tehdään siis yleensä tiedostamatta tai tietoisesti jo sivuston suunnitteluvaiheessa. Mikäli edellä mainitut ongelmat halutaan välttää, tulisi jo sivuston suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon tulevat linkittämistarpeet.

Toimivalla sivustolla:

  • osoitteiden nimet kertovat edes jotain sivujen sisällöstä, esimerkiksi http://www.yritys.com/tiedostot/tilinpaatokset/tilinpaatos2005.html
  • käytetään weblogien myötä yleistyneitä permalinkkejä [en], joilla estetään sivujen katoaminen
  • usein uudistuvien sivujen, kuten esimerkiksi uutissivun yksittäiset uutiset arkistoidaan järkevällä tavalla
  • jokaisen sivun mukana tallennetaan metadataa [en], joka mahdollistaa fiksujen tietokantahakujen tekemisen
  • käytetään linkittämisen estäviä tekniikoita (Flash, PDF jne.) vain erittäin tarkasti harkituissa kohdissa

Sananvapaus, julkisen tiedon avoin leviäminen ja lähdeviittauskäytäntö eivät ole vielä menetettyjä tapauksia — ne vain vaativat hieman enemmän huolellisuutta www-sivujen suunnittelussa. Linkittäkää toisianne.