Lue saavutettavuudesta

Listasimme viime syksynä Saavutettavuus: aloita tästä -artikkelissamme koko joukon sopivaa kirjallisuutta ja verkkolähteitä niille, joita saavutettavuus kiinnostaa tai siihen haluaisi perehtyä tarkemmin. Samassa yhteydessä maininnan sai myös vuonna 2005 ilmestynyt Sarah Hortonin Access by Design, jota kuvasimme sanoilla ”mainio, oivaltava ja selkeä perusteos saavutettavuudesta, jota ei valitettavasti verkosta löydy”.

Mutta toisin on nyt! Kirja on nimittäin julkaistu verkossa kokonaisuudessaan, kuvituksineen päivineen, lisämausteena vielä linkkejä ja oppaita, jotka tukevat itse kirjassa käsiteltyjä teemoja. Siispä: Access by Design Online, olkaa hyvät!

PDF:n saavutettavuuden neljä tasoa

Kirjoittaja: Alastair Campbell. Käännös: Marjut Mutanen.

Artikkeli on julkaistu alunperin AlastairC -sivustolla nimellä The four levels of PDF accessibility.


Portable Document Format (PDF) -dokumenttien saavutettavuus ei ole uusi aihe; sen ovat tietyt asiantuntijat ymmärtäneet ja selittäneet varsin hyvin. Kuitenkin sen merkitys on organisaatioissa varsin tuntematon. Mutta kenties joku kiinnittää siihen huomiota, jos tehdään yhteenveto PDF-dokumenttien saavutettavuuden neljästa tasosta ja siitä, kuinka asia monissa yrityksissä hoidetaan.

Saavutettavuuden tasot

Laajasti ottaen mikä tahansa PDF kuuluu johonkin seuraavista kategorioista riippuen siitä, kuinka se on luotu:

  1. Tukemattoman graafisen työkalun luoma PDF (ei saavutettava).
  2. Tukemattoman tekstipohjaisen työkalun luoma PDF (todennäköisesti ei saavutettava).
  3. PDF, johon tagit on lisätty automaattisesti (saattaa olla saavutettava).
  4. PDF, johon tagit on lisätty ja muokattu huolella (saavutettava).

Tukemattoman graafisen työkalun luoma PDF

Tyypillinen tilanne on sellainen, jossa tehdään juliste tai mainoslehtinen, joka on luotu sellaisella julkaisutyökalulla kuin esimerkiksi Quark. Se ei upota tekstiä PDF-dokumenttiin millään käyttökelpoisella tavalla, joten kaikki teksti jää ruudunlukijoilta näkymättömiin, eivätkä sen muutkaan saavutettavuusominaisuudet toimi. Tällaisia tiedostoja ei voi pitää millään tavalla saavutettavina.

Tukemattoman tekstipohjaisen työkalun luoma PDF

Kun käytetään Acrobat Prota (versio 5 tai uudempi, mieluiten 7 tai uudempi) sitä tukevan ohjelman (esim. MS Wordin) kanssa, voidaan PDF-dokumentteihin lisätä tageja, jotka tekevät sille sellaisen rakenteen, jota ruudunlukijat ja muut saavutettavuusteknologiat (ja mobiili) käyttävät. Ellei Acrobat Pron kanssa käytetä tuettua ohjelmaa, PDF-dokumentti luodaan ilman näitä HTML:n kaltaisia tageja. Tämä johtaa harmaalle alueelle.

Jos dokumentti on yksinkertainen, on hyvin todennäköistä, että monet saavutettavuusteknologioita käyttävät ihmiset voivat kuitenkin päästä lukemaan sitä olettaen, että heillä on viimeisimmät ohjelmistot käytössään. Tästä ei ole kuitenkaan mitään takeita, joten on hyvin mahdollista, että monet eivät siihen pysty. Dokumenttia ei kuitenkaan voi pitää saavutettavana; suuri osa verkossa olevista PDF:istä kuuluu tähän kategoriaan.

PDF, johon tagit on lisätty automaattisesti

Kun Acrobat Pron kanssa käytetään tuettua ohjelmaa, kuten Wordia, ja lisätään tageja, on perusta saavutettaville PDF-dokumenteille olemassa. On kuitenkin kokonaan toinen kysymys voivatko saavutettavuusteknologiaa käyttävät ihmiset käyttää sitä; se riippuu suuresti lähdedokumentista. On asioita, jotka voivat mennä, ja yleensä menevät pieleen:

  • Dokumenttiin sisällytetyistä kuvista puuttuvat vaihtoehtoiset tekstit.
  • Wordin tyylejä ei ole käytetty, mikä tarkoittaa sitä, että Acrobatilla ei juuri ole mahdollisuuksia ymmärtää mikä dokumentin rakenteen pitäisi olla (vaikka se yrittääkin).
  • Wordin muotoilu on seonnut ja erottelee sisällön oudolla tavalla, jota ei huomaa ennen kuin lukujärjestys tarkistetaan.
  • Dokumentti sisältää taulukoita, joihin on lisättävä koodia Acrobatin käyttöliittymän kautta.

Jos suoritetaan saavutettavuustarkistus (osa Acrobat Prota) mille tahansa dokumentille, jota ei ole manuaalisesti muutettu, on tiedossa ongelmia, sillä automaattinen tarkistus ei huomaa kaikkia edellä mainituista kohdista. Tageja sisältävällä dokumentti saattaa olla saavutettava. Yksinkertaiset dokumentit (ei palstoja, taulukoita tai kuvia) luultavasti ovatkin saavutettavia, mutta vähänkään perusominaisuuksia enemmän sisältävät tiedostot tarvitsevat manuaalista muuttelua päästäkseen samaan lopputulokseen.

PDF, johon tagit on lisätty ja muokattu huolella

Jos käytössä on ollut oikea ohjelma, ja PDF:ää muokataan jälkeenpäin Acrobat Prossa, on mahdollista

  • tarkistaa, että rakenne on oikein, ja korjata sitä.
  • tarkistaa, että lukujärjestys on oikea, ja korjata sitä.
  • määritellä kieli (esim. englanti).
  • lisätä alt-tekstejä.
  • merkata taulukot oikein.
  • poistaa tekstiä sisältämättömät kohdat.

Ja yleisesti ottaen siivota dokumenttia. Tässä vaiheessa voi jo olla varma siitä, että dokumentti on saavutettava.

Kokemusteni mukaan: jos sinulla on 40-sivuinen Word-dokumentti, jossa on käytetty Wordin tyylejä oikein, ja joka sisältää yhden ison taulukon ja 10 kuvaa, kannattaa prosessiin varata 3 tuntia. Jos lähdedokumenttia ei ole tehty Wordilla, tai sen otsikoinneissa ei ole käytetty tyylejä, ajan saa tuplata.

Ja entäpä jos joku muuttaa Word-dokumenttia? Kaikki on tehtävä uudestaan, sillä PDF on lopullinen asiakirjamuoto.

Seuraamuksia organisaatioille

Monet organisaatiot laittavat paljon PDF-dokumentteja verkkoon, ja tietyt sisällöt voivat olla saatavilla vain näissä dokumenteissa. Tämä on saavutettavuuskysymys, ja vieläpä aika suuri (laillinen/moraalinen/tekninen) sellainen.

Mitä tehdä?

Puntaroitavana on useita tekijöitä, joista suurimmat ovat:

  • Vaikeudet, joita ihmisillä voi PDF-dokumenttien käsittelyssä olla, etenkin saavutettavuuteen liittyen.
  • Kuinka suotavaa on laittaa verkkoon pitkiä dokumentteja verkkosivuina.

Saavutettavuuden suhteen ratkaisevaa on se, että kaikki ihmiset eivät voi helposti saavuttaa PDF-dokumentteja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suotavin tapa olisi lisätä verkkoon erittäin pitkiä HTML-sivuja. Kun dokumentti on pitkä, eikä sellaisena sovellu verkosta luettavaksi, tuntuu PDF:n käyttö sopivimmalta vaihtoehdolta.

Olettaen, että tyypillisessä tapauksessa PDF liitetään uutiseen, neuvoston kokoukseen, yhtiökokoustiedotteeseen tai vastaavaan, voidaan saavutettavuus ja yhteensopivuus varmistaa seuraavalla tavalla:

  1. Liitä yhteenveto HTML-sivulle (joka itsessään on sopiva verkosta lukemiseen).
  2. Tee itse PDF:stä saavutettava (ts. käytä sopivaa lähdeohjelmaa, kuten Wordia, ja luo tageja sisältävä PDF-dokumentti).
  3. Anna käyttäjille mahdollisuus pyytää dokumenttia muussa muodossa, kuten esim. Word tai RTF (Rich Text Format).

Jos ylläolevia neuvoja noudatetaan, tekee organisaatio riittävästi varmistaakseen sen, että kaikilla on pääsy heidän sisältöihinsä. PDF:t eivät ole luontaisesti epäsaavutettavia, mutta niistä on kuitenkin tullut saavutettavia vasta viime versioissa; tällä hetkellä ne eivät ole helposti saavutettavissa. Aikaa myöten (kun ihmisillä on ajanmukaisempia ohjelmia) kohta 3 saattaa käydä tarpeettomaksi.

Tämän pitäisi luonnollisesti vaikuttaa käytäntöihin. Olisi epärealistista olettaa yritysten muuttavan tuhansia historiallisia dokumentteja saavutettaviksi PDF:iksi. Kuitenkin, kuten ylläolevassa suosituksessa, mahdollisuus pyytää dokumenttia eri muodossa tekee siitä käytännössä saatavan ilman kohtuutonta työmäärää.

Kuitenkin yritysten on vaikeaa muuttaa prosesseja ja ryhtyä tekemään tästä lähtien saavutettavia PDF:iä. Edellytyksenä on merkittäviä muutoksia siihen, kuinka sisältöä tuotetaan: Wordien tyylit on otettava käyttöön ja lisättävä kuville vaihtoehtoiset tekstit. Vasta sitten tietoa saavutettavien PDF-dokumenttien luomiseksi voidaan hyödyntää.

Saavutettavuus: aloita tästä

Aina aika ajoin saamme lukijoilta tai satunnaisilta vierailijoilta kysymyksiä siitä, mistä saavutettavuusasoihin perehtymisen voisi aloittaa. Erityisen usein kysellään kirjojen perään, niin internet-aikakautta kuin elämmekin. Kuten kaikki tietävät, verkko on on pullollaan monenlaista materiaalia, mutta jos aihealue ei ole vielä tuttu, on lähdekritiikkiä vaikea harjoittaa. Siksi jonkun perehtyneemmän tahon vinkit voivat olla paikoillaan. Siispä kokosimme aiheesta kiinnostuneille kompaktin aloituspaketin, jonka läpikäymisen jälkeen tietää jo enemmän kuin useimmat vastaantulijoista.

Kirjat

Kokonaisia kirjoja löytyy jonkin verran, ja osa niistäkin löytyy ilmaiseksi verkosta. Joe Clarkin Building Accessible Websites -kirjan verkkoversio lienee tunnetuin, ja monien mielestä myös paras. Toinen vastaava on Accessible Web Sites, josta on olemassa myös (hankalahko) verkkoversio. Kolmas, ja vain verkkoversiona ilmestynyt kirja on Mark Pilgrimin Dive Into Accessibility. Myös Jeffrey Zeldman sivuaa aihetta ”oranssissa kirjassaan”.

Viime vuonna ilmestynyt Sarah Hortonin Access by Design on mainio, oivaltava ja selkeä perusteos saavutettavuudesta. Verkosta sitä ei löydy, mutta suomalaisista kirjakaupoista kyllä.

Tässä yhteydessä on mainittava myös Trenton Mossin Webcreble Handbook, jonka houkuttelevuutta pienentää huomattavasti sen kohtuuton hinta sisältöön nähden.

Tämän syksyn uutuus on mm.Web Accessibility: Web Standards and Regulatory Compliance, jota saattaa saada satunnaisesti hyvinvarustelluista suomalaisistakin kirjakaupoista ainakin tilaamalla. Ennakkomaistiaisena verkossa on saatavana kirjan ensimmäinen kappale, Understanding Web Accessibility. Edullisemmalta vaihtoehdolta vaikuttaa 60 hot to touch Accessible Web Design tips, jonka verkosta ladattava versio kustantaa vain reilut 13 dollaria, eikä se painettunakaan ole juuri sen kalliimpi. Odotamme pääsevämme näihin kirjoihin ennen pitkää käsiksi.

Verkossa

Yleisesti ottaen hyviä resursseja löytyy myös verkosta melko paljon. Mm. WebAIM, Accessify.com, Juicy Studio, WSG (Web Standards Group), Web Usability ja The Web Standards Project ovat hyviä paikkoja aloittaa materiaalin metsästys.

Suomenkielistä materiaalia kaipaavalle tilanne on kinkkisempi. Tieken sivuilta löytyy kuitenkin Esteettömyysopas, jossa on paljon myös teknistä ohjeistusta, vaikkakaan sen lukemiseksi ei tarvitse olla HTML-nero. Essi – esteetön sisällöntuotanto on verkkokurssi, joka ohjaa tekemään esteettömiä verkkoaineistoja. Sisältö on jaoteltu näppärästi kohderyhmän mukaan niin, että sekä kirjoittaja että tekninen toteuttaja löytävät helposti kannaltaan relevantit asiat. Sitten on vielä JHS 129 Julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet -suositus, jonka tarkoituksena on opastaa viranomaisia verkkopalveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja hankinnassa. Käytännössä tämä on ainoa valtionhallinnon taholta saatu ohjeistus aiheeseen, ja sopii hyvin luettavaksi myös muillekin kuin verkkopalveluita suunnitteleville viranomaisille. Siinä otetaan kantaa myös muuhunkin saavutettavuuteen, ja sellaisena se sopii hyvin mille tahansa verkkosivuprojektia suunnittelevalle taholle.

Tulossa?

Kotimaisista saavutettavuusresursseista on huutava pula; esimerkiksi suomenkielisiä kirjoja ei ole tietojemme mukaan yhtään, eikä näitä verkkosivujakaan tungokseksi saakka ole tehty. Jos siis joku taho ryhtyisi suomenkielistä teosta tekemään, tai jo tehdyistä kääntämään, sille voisi kuvitella olevan hyvät ja kaiken aikaa kasvavat markkinat.

Lisäksi: jos tiedossasi on muita hyviä vinkkejä aiheesta kiinnostuneelle, niin kerro se kommenteissa! Päivitämme tätä merkintää tarpeen mukaan.

Mobiililla nettiin

Kirjoittaja: Timo Laak


Tietokone-lehden blogissa kirjoitetaan WAP:in kuolemasta, sillä Nokian uusi S60-selain ei enää oletusselaimena avaa WAP-palveluita. Suuntauksena on siis yksi ja sama internet kaikille käyttäjille, myös mobiilikäyttäjille.

Erilaisten mobiililaitteiden yleistyminen tuottaa haasteita internetin sisällöntuottajille ja suunnittelijoille. Saavutettavien palveluiden rakentaminen kun vaatii tietynlaista osaamista, eikä se tietylle selaimelle ja resoluutiolle optimoitu sivusto välttämättä toimikaan mobiiliselaimella aivan samalla tavalla.

World Wide Web Consortiumin eli W3C:n määrittelemät mediatyypit sisältävät handheld-kategorian, joka kattaa osan mobiililaitteista, mutta esimerkiksi Sony Playstation Portable tulkitaan screen-laitteeksi, kuten mikä tahansa ”tavallinen” tietokone. Sen maksimiresoluutio on vain 480×272 pikseliä. Monia sivustoja ei ole suunniteltu resoluution, selainikkunan tai fonttikoon mukaan skaalautuviksi, ja noin 750 pikselin kiinteä leveys on hyvin yleinen. Tällainen sivu ei kuitenkaan näy em. mobiililaitteen selaimella oikein, vaan osa sisällöstä jää ruudun laidan ulkopuolelle.

Myös tärkeät pikalinkit puuttuvat usein kokonaan, jolloin käyttäjän navigointi vaikeutuu, kun pienellä ruudulla täytyy selata joskus jopa useita sivuja tekstiä, jotta pääsisi edes päänavigaatioon, saati sitten muuhun sivun sisältöön käsiksi.

Kun ihmiset liikkuvat paljon ja haluavat hoitaa asioitaan myös tien päällä ja samanaikaisesti tekniikka kehittyy, voidaan ennustaa mobiililaitteiden osuuden koko ajan kasvavan. Tämä asettaa internet-palveluiden suunnittelulle lukuisia uusia haasteita, sillä yhä suurempi asiakas- ja käyttäjäjoukko ei enää kuulukaan kategoriaan ”resoluutio 1024×768 ja IE 5.0+”.

Mobiilisti saavutettava

Saavutettavien mobiilisivustojen toteuttamisessa on tärkeintä ymmärtää laitteiden ominaisuudet ja rajoitteet, kuten pienet näytöt, alhaisempi käytettävissä olevien värien määrä, hidas verkkoyhteys ja erilainen näppäimistö sekä hiiren puuttuminen.

Tarjoamalla oma CSS-tiedosto handheld-laitteille voidaan välttää monia ongelmia. Samalla on mahdollista ottaa tehokkaammin huomioon mobiililaitteiden rajoittavat ominaisuudet heikentämättä muilla laitteilla sivuja selailevien kokemuksia. Riippumattomuus näyttöresoluutiosta ja suurikokoisten kuvien välttäminen ovat tärkeimpiä huomioitavia asioita, mutta myös pikalinkit sivun sisällön eri osiin ja sisällön esittäminen rakenteellisesti järkevässä muodossa, lyhyesti ja ytimekkäästi, ovat tärkeitä avainkohtia saavutettavuuden ja hyvän käyttökokemuksen turvaamisessa. Yksinkertainen on kaunista myös mobiililaitteen ruudulla.

Suunnittelijan näkökulmasta yksi suurimmista ongelmista on kattavan testaamisen vaikeus. Mobiililaitteita kun on pilvin pimein ja jokainen on erilainen, joten on mahdotonta testata työn alla olevaa sivustoa niillä kaikilla. Toimivuus tekstipohjaisella selaimella on jo suuntaa antavaa, mutta myös emulaattoreita ja erilaisia työkaluja on saatavilla mm. Nokian laitteille ja useimmista matkapuhelimista löytyvälle Openwave-selaimelle. Myös Adobe tarjoaa kehitystyökaluja. Mobiilikehittäjän ”Raamattuna” toimii luonnollisesti W3C:n ohjeistus mobiililaitteille.

Kaiken tämän ohella mobiilin saavutettavuuden saralla riittää paljon tekemistä. Sisältö ei vielä riitä, vaan myös laitteiden ominaisuuksiin täytyy kiinnittää huomiota. Kuka suunnittelisi sen universaalin, erittäin käytettävän ja saavutettavan mobiililaitteen?

Saavutettavaa typografiaa – Osa 2

Kirjoittaja: Timo Laak


1. Johdanto

Saavutettavaa typografiaa -artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi printti- ja webbipuolen keskeisimmät erot, erilaiset fonttityypit ja tutkailtiin typografiaa saavutettavuusnäkökulmasta.

Toisessa osassa sukelletaan syvemmälle typografisen valtameren aaltoihin. Käyttääkö suurta fonttia vai pientä fonttia? Miten fontteja voi tehostaa tai miten niiden näkyvyyttä ja luettavuutta voi parantaa?

2. Iso fontti, pieni fontti

Fonttikoko selaimissa on mahdollista määritellä eri yksiköillä. Kokomääritelmät jakautuvat absoluuttisiin eli kiinteisiin ja relatiivisiin eli suhteellisiin. Kiinteä fonttikoko näyttäytyy nimensä mukaisesti aina tietynkokoisena. Suhteellinen fonttikoko taas määrittyy ympäristönsä mukaan.

Fonttikoko voidaan määritellä yksinkertaisimmin kiinteänä käyttämällä valmiita arvoja, joita ovat xx-small, x-small, small, medium, large, x-large ja xx-large. Vastaavat suhteelliset arvot ovat larger ja smaller. Suhteellisuus tarkoittaa sitä, että fontin koko määritellään suhteessa selaimen oletuskokoon tai periytymisen kautta saatuun kokoon. Useimpien selainten oletusfonttikoko on 16 pikseliä. Tällöin larger-arvon saava fontti on selaimesta riippuen 1,2 kertaa suurempi ollen näin 19,2 pikseliä. Vastaavankokoisen fontin tuottaa myös arvo font-size: 120%.[1]

Ongelmia

Fonttikoon määrittäminen ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Periytyminen (inheritance) aiheuttaa ongelmia, sillä eri selaimet käsittelevät sisäkkäisiä elementtejä eri tavoin. Eri selaimissa myös oletusfontti saattaa olla eri kokoinen. Internet Explorerin 5-versiossa oletusfonttikoko on suurempi kuin 6-versiossa. Yhteensopivuustilassa (quirks mode) IE6:n näyttämä oletusfonttikoko on normaalia suurempi. IE6 asettuu yhteensopivuustilaan, mikäli ennen dokumenttityypin määrittelyä on esimerkiksi kommentteja tai jos dokumenttityyppi puuttuu kokonaan.

Mittayksiköt

Fonttikoko voidaan määritellä myös kiinteiden mittayksiköiden avulla. Kiinteitä mittayksiköitä ovat pt (piste), pc (pica), in (tuuma), cm (senttimetri) ja mm (millimetri). Kiinteistä yksiköistä on hyötyä vain, jos näyttölaitteen fyysiset ominaisuudet ovat tiedossa. Sen vuoksi niitä ei kannata käyttää ruudulta luettavan tekstin määrittelyissä.

Pikseli on osaltaan kiinteä, mutta myös suhteellinen kokoyksikkö. 12 pikselin fontti on aina 12 pikselin fontti, mutta pikselin koko määrittyy käytetyn näyttölaitteen ominaisuuksien mukaan. 1600×1200 pikselin resoluutiossa 17 tuuman näytöllä yksi pikseli on pienempi kuin 800×600 pikselin resoluutiossa vastaavan kokoisella näytöllä.

Internet Explorerin tekstinsuurennos ei vaikuta pikseleinä määritettyihin fontteihin, jolloin käyttäjä ei halutessaan voi helposti suurentaa tekstiä. Tästä syystä pikseliä ei suositella käytettäväksi fonttikokoa määriteltäessä.

Suhteellisia kokomääritelmiä ovat em, ex ja %. Em on saanut nimensä M-kirjaimesta – 1 em on keskimääräisen suuren M-kirjaimen korkeus eli versaaliaakkosten H-korkeus. Tavallisesti tämä koko on selaimessa 16 pikseliä. Vastaavasti ex on gemena-aakkosten x-korkeus. Versaalilla tarkoitetaan suuria kirjaimia ja gemenalla pieniä kirjaimia.[2]

Monet eri selaimet näyttävät samankokoisiksi määritellyt fontit hieman eri kokoisina. Typografin on oltava tietoinen näistä eroista ja tarvittaessa muokattava oma tyylisivunsa eri selaimille. On myös huolehdittava siitä, että fontit ovat tarpeeksi suuria, jotta ne säilyisivät helppolukuisina.

Luettavuus

Monet keski-ikäiset eivät pysty lukemaan painettua tekstiä tai 10-12 pikselin ruutufonttia ilman silmälaseja. Käyttäjä voi toki suurentaa fonttia, jos hän tietää kuinka se tehdään, mutta fontin suurentaminen saattaa rikkoa sivuston näkyvän rakenteen. Vastaavasti liian suuri fonttikoko voi myös olla ongelmallinen. Fontti saattaa tavallaan â??hyökätä silmilleâ? ja käyttäjä joutuu perääntymään näytöltä kauemmaksi tai pienentämään fonttia selaimesta voidakseen lukea tekstiä paremmin. Myös fontin pienennys rikkoo helposti sivuston rakenteen.

On viisasta varautua ulkoasun suunnittelussa siihen, että käyttäjä saattaa muuttaa fonttikokoa, jolloin ulkoasun ja visuaalisen ilmeen on pystyttävä joustamaan ja mukautumaan. Visuaalisen ilmeen suunnitteleminen skaalautuvaksi ja elastiseksi helpottaa sen mukautumista erilaisille päätelaitteille ja asetuksille.

3. Tehostekeinot

Tekstin ulkoasuun voidaan vaikuttaa paitsi erikokoisilla ja erilaisilla fonteilla, myös erilaisilla tyyleillä. CSS antaa melko hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tekstin ulkoasuun.

Rivit ja välistykset

Rivikorkeus helpottaa lukemista erityisesti silloin, kun tekstirivit ovat pitkiä. Line-height määrittää tekstirivien etäisyyden toisistaan. Letter-spacing määrittää yksittäisen merkin jälkeen tulevan tyhjän tilan ennen seuraavaa merkkiä. Word-spacing puolestaan määrittää vastaavasti yksittäisen sanan jälkeen tulevan tyhjän tilan leveyden. Kerning-tukea ei nykyisissä selaimissa vielä ole, mutta CSS3-tuen myötä sellainen on tulossa. Kerningin avulla voidaan vaikuttaa tiettyjen merkkien välien leveyteen. Esimerkiksi W- ja T -kirjaimia täytyy usein käytettävästä fontista riippuen siirtää lähemmäksi seuraavaa merkkiä, jotta kirjainten väli ei muodostuisi liian avaraksi.

Whitespacella eli tyhjällä tilalla tai välistyksellä voidaan mm. erottaa tietyt sanat helposti muun tekstin seasta tai esittää nimikirjaimet selkeämmin. CSS:n letter-spacingin ja word-spacingin ohella on tarjolla myös white-space -määre, jonka avulla on mahdollista määrittää, kuinka elementin sisäisiä välilyöntejä käsitellään. Unicode-merkistössä on omat symbolinsa eri kokoisille välistyksille, jolloin mahdollisuudet tekstin muokkaamiseen laajentuvat. On kuitenkin mahdollista, että selain, joka tällaista merkistöä ei tue, näyttää tyhjää tilaa kuvastavien merkkien tilalla merkkipaikkaa osoittavan neliösymbolin.[3]

Sisennykset

Text-indent sisentää kappaleen ensimmäisen tekstirivin. Tätä tapaa käytetään tavallisesti painetussa tekstissä korostamaan kappalevaihtoja ja helpottamaan seuraavan kappaleen löytämistä. Myös tyhjä rivi kappaleiden välissä auttaa havaitsemaan kappaleenvaihdon, mutta sisennyksellä saadaan tekstiin pientä rosoisuutta, joka auttaa kiinnittämään katseen juuri kappaleen alkuun. Mikäli tilaa tekstille on niukalti, voi pelkkä sisennyskin olla täysin riittävä kappale-erotin.

Tekstin tasaus

Text-align eli tekstin tasaus mahdollistaa tekstin tasaamiseen oikealle, vasemmalle tai molempiin laitoihin sekä keskittämisen. Vasemmalta oikealle luettavan tekstin suositeltavin tasaus on vasen laita. Keskitystä käytetään usein mm. otsikoissa tai listoissa, mutta keskitystä tulisi välttää, sillä keskitetyn tekstin lukeminen on hankalaa. Siististi tasattu teksti on paitsi helppolukuisempi, myös esteettisempi ja visuaalisesti miellyttävämpi.

Molempien laitojen tasaus on hyvin ongelmallinen erityisesti kapeilla palstoilla tai mikäli teksti sisältää hyvin pitkiä sanoja. Ilman tavutusta sanojen välistykset muodostuvat hyvin pitkiksi, jolloin silmä karkaa helposti luettaessa seuraamaan tekstistä löytyviä aukkoja. Tavutettuna ja oikein toimiessaan molempien laitojen tasaus muodostaa liian kiinteän tekstikappaleen, jonka lukeminen saattaa olla monille hyvin hankalaa. Katse eksyy helposti väärälle riville ja viimeksi luetun kohdan uudelleenlöytäminen on vaikeaa.

Tavutus

Tavutuksen apuna voidaan käyttää ns. pehmeitä tavumerkkejä (soft hyphen), jotka niitä tukevissa selaimissa kirjoittavat tavuviivan ja jakavat sanan kahdelle riville, mikäli sana sijoittuu rivin loppuun, eikä mahdu kokonaisuudessaan yhdelle riville. Monet selaimet eivät tue tämänkaltaista tavutusta, jolloin tavutus ei joko toimi lainkaan tai pahimmassa tapauksessa kaikki tavumerkit näytetään. Lisäksi tavutuksen laatiminen pitkään tekstiin on hyvin työlästä ja hankaloittaa tekstin myöhemmin tapahtuvaa muokkausta. Tulevaisuudessa on mahdollista, että tuki tavutukselle löytyy selaimista itsestään, mutta kattavaa tukea maailman monille eri kielille saataneen odottaa vielä pitkään.[4], [5]

Kontrasti ja värit

Tekstin kontrasti ja väri vaikuttavat luettavuuteen paljolti. Liian vähäinen kontrasti heikentää luettavuutta ja liian voimakas häikäisee silmiä ja aiheuttaa ns. jälkikuvailmiön, jollainen syntyy, kun katsomme pitkään kirkasta valonlähdettä ja siirrämme sitten katseemme toiseen paikkaan. Sopiva kontrasti helpottaa lukemista eikä rasita silmiä.

Oikeilla värivalinnoilla voidaan vaikuttaa visuaaliseen ilmeeseen positiivisesti. Keskenään harmoniset värit tukevat ulkoasua ja miellyttävät silmää. Hyvin räikeät värit puolestaan suorastaan kirkuvat ja vaikeuttavat lukemista. Värivalinnoissa on huomioitava eri värisokeuden ilmenemismuodot ja vältettävä voimakkaita vastavärejä (esim. punainen-vihreä, punainen-sininen) tai liian räikeitä ja pahimmillaan jopa epileptisiä kohtauksia aiheuttavia väriyhdistelmiä (punainen-keltainen). Esimerkiksi tuotemerkeissä ja logoissa tällaiset väriyhdistelmät voivat toimia hyvinkin, mutta tekstimuotoisen informaation esittämisessä niitä kannattaa välttää.

Muut tehosteet

Text-transformin avulla voidaan muuttaa tekstin esitysmuodoksi versaali, eli suuraakkoset tai gemena, eli pienaakkoset tai määrittää jokaisen sanan alkukirjain versaaliksi. Jälkimmäistä käytetään erityisesti englanninkielisissä otsikoissa. Kun rakenne erotetaan ulkoasusta, voidaan versaali teksti muuttaa myöhemmin helposti gemenaksi ja päinvastoin CSS-tyylien avulla. Suuraakkosia käytetään tyypillisesti otsikoissa ja niillä voidaan korostaa esimerkiksi lyhenteitä.

Text-decoration mahdollistaa tekstin alleviivauksen, yliviivauksen tai päälleviivauksen sekä myös vilkkumisen. Alleviivattu teksti tulkitaan tavallisesti linkiksi, joten alleviivauksen käyttöä korostuskeinona kannattaa välttää. Font-weight määrittää kirjasimen paksuuden. Lihavointi on tavallisimpia tehostekeinoja. Font-stylen avulla fontista saadaan kursiivia (italic) tai vinoa (oblique). Font-variant muuttaa tekstin kapiteeliksi, eli versaalitekstiksi, jossa alkukirjainta lukuunottamatta versaaliaakkoset ovat gemena-aakkosten kokoisia. Text-shadow lisää tekstille varjostuksen, jolla voidaan helposti parantaa tekstin erottuvuutta etenkin otsikoissa. Tämä ominaisuus toimii tällä hetkellä vain Mac OS X:n Safarissa.

On myös muistettava, että liiallinen tehosteiden käyttö heikentää niiden vaikutusta. Jos leipätekstissä joka toinen sana on lihavoitu, lihavointi ei enää vastaa tarkoitustaan, eikä lihavoitu sisältö enää erotu muun tekstin joukosta kuten alunperin oli tarkoitus.

4. Yhteenveto

Valitse fontti käyttötarkoituksen mukaan. Comic Sans MS on tarkoitettu etupäässä hauskoihin ja epävirallisiin dokumentteihin, kuten lasten syntymäpäiväkutsuihin. Impact puolestaan on toimiva otsikoissa, muttei leipätekstissä.

Varmista, että fonttisi on tarpeeksi suuri, muttei liian suuri, jotta luettavuus säilyisi hyvänä. Varmista, että olet määritellyt fonteille vaihtoehdot ja geneerisen tyyliperheen siltä varalta, että lukijan järjestelmästä ei kaikkia fontteja löydy. Suosi suhteellisia fonttikokoja. Vältä kiinteitä kokoja, ellet tiedä lukijasi päätelaitteiden ominaisuuksia.

Varmista, että tekstin kontrasti on sopiva, eikä tarpeettomia tehostekeinoja ole käytetty. Suunnittele tehosteet ja korostukset huolella ja käytä niitä vain luettavuuden parantamiseksi ja visuaalisen ilmeen selkiyttämiseksi. Vältä tekstin korvaamista kuvalla, mutta jos muita vaihtoehtoja ei ole, älä unohda alt-tekstiä tai vaihtoehtoisen sisällön tarjoamista.

Kokeile, miltä tekstisi näyttää eri selaimissa ja käyttöjärjestelmissä pehmennyksen kera ja ilman. Kokeile myös suurentaa ja pienentää tekstiä.

Webbitypografian ja tekstimuotoisen informaation ei tarvitse olla tylsää ja tavallista. Näillä yksinkertaisilla tehostekeinolla ja saavutettavuus- ja luettavuusnäkökulman huomioinnilla voidaan saada ihmeitä aikaan. Muista, että tehosteet ovat kuin mausteita. Sopivasti käytettynä ne tuovat sivustosi sisällön hyvin esille, korostavat visuaalista ilmettä, parantavat luettavuutta ja miellyttävät näköhermoja. Liiallisesti ja huolimattomasti käytettynä ne polttavat silmiä, karkottavat potentiaaliset asiakkaat ja antavat paitsi itse sivustosta, myös sen takana olevasta tahosta ei-toivotun kuvan.

Lähteet ja viitteet

1: Cascading Style Sheets – Level 2 CSS2 Specification – Fonts
2: Anatomy of a Character
3: General Punctuation – Test for Unicode support in Web browsers
4: Tavutusvihje-esimerkki
5: Soft hyphen (SHY) – a hard problem?

Jim Byrne on koonnut tiiviin tietopaketin Accessible Web Typography – an introduction for web designers. HTML-versio on ilmainen.