Mobiililla nettiin

Kirjoittaja: Timo Laak


Tietokone-lehden blogissa kirjoitetaan WAP:in kuolemasta, sillä Nokian uusi S60-selain ei enää oletusselaimena avaa WAP-palveluita. Suuntauksena on siis yksi ja sama internet kaikille käyttäjille, myös mobiilikäyttäjille.

Erilaisten mobiililaitteiden yleistyminen tuottaa haasteita internetin sisällöntuottajille ja suunnittelijoille. Saavutettavien palveluiden rakentaminen kun vaatii tietynlaista osaamista, eikä se tietylle selaimelle ja resoluutiolle optimoitu sivusto välttämättä toimikaan mobiiliselaimella aivan samalla tavalla.

World Wide Web Consortiumin eli W3C:n määrittelemät mediatyypit sisältävät handheld-kategorian, joka kattaa osan mobiililaitteista, mutta esimerkiksi Sony Playstation Portable tulkitaan screen-laitteeksi, kuten mikä tahansa ”tavallinen” tietokone. Sen maksimiresoluutio on vain 480×272 pikseliä. Monia sivustoja ei ole suunniteltu resoluution, selainikkunan tai fonttikoon mukaan skaalautuviksi, ja noin 750 pikselin kiinteä leveys on hyvin yleinen. Tällainen sivu ei kuitenkaan näy em. mobiililaitteen selaimella oikein, vaan osa sisällöstä jää ruudun laidan ulkopuolelle.

Myös tärkeät pikalinkit puuttuvat usein kokonaan, jolloin käyttäjän navigointi vaikeutuu, kun pienellä ruudulla täytyy selata joskus jopa useita sivuja tekstiä, jotta pääsisi edes päänavigaatioon, saati sitten muuhun sivun sisältöön käsiksi.

Kun ihmiset liikkuvat paljon ja haluavat hoitaa asioitaan myös tien päällä ja samanaikaisesti tekniikka kehittyy, voidaan ennustaa mobiililaitteiden osuuden koko ajan kasvavan. Tämä asettaa internet-palveluiden suunnittelulle lukuisia uusia haasteita, sillä yhä suurempi asiakas- ja käyttäjäjoukko ei enää kuulukaan kategoriaan ”resoluutio 1024×768 ja IE 5.0+”.

Mobiilisti saavutettava

Saavutettavien mobiilisivustojen toteuttamisessa on tärkeintä ymmärtää laitteiden ominaisuudet ja rajoitteet, kuten pienet näytöt, alhaisempi käytettävissä olevien värien määrä, hidas verkkoyhteys ja erilainen näppäimistö sekä hiiren puuttuminen.

Tarjoamalla oma CSS-tiedosto handheld-laitteille voidaan välttää monia ongelmia. Samalla on mahdollista ottaa tehokkaammin huomioon mobiililaitteiden rajoittavat ominaisuudet heikentämättä muilla laitteilla sivuja selailevien kokemuksia. Riippumattomuus näyttöresoluutiosta ja suurikokoisten kuvien välttäminen ovat tärkeimpiä huomioitavia asioita, mutta myös pikalinkit sivun sisällön eri osiin ja sisällön esittäminen rakenteellisesti järkevässä muodossa, lyhyesti ja ytimekkäästi, ovat tärkeitä avainkohtia saavutettavuuden ja hyvän käyttökokemuksen turvaamisessa. Yksinkertainen on kaunista myös mobiililaitteen ruudulla.

Suunnittelijan näkökulmasta yksi suurimmista ongelmista on kattavan testaamisen vaikeus. Mobiililaitteita kun on pilvin pimein ja jokainen on erilainen, joten on mahdotonta testata työn alla olevaa sivustoa niillä kaikilla. Toimivuus tekstipohjaisella selaimella on jo suuntaa antavaa, mutta myös emulaattoreita ja erilaisia työkaluja on saatavilla mm. Nokian laitteille ja useimmista matkapuhelimista löytyvälle Openwave-selaimelle. Myös Adobe tarjoaa kehitystyökaluja. Mobiilikehittäjän ”Raamattuna” toimii luonnollisesti W3C:n ohjeistus mobiililaitteille.

Kaiken tämän ohella mobiilin saavutettavuuden saralla riittää paljon tekemistä. Sisältö ei vielä riitä, vaan myös laitteiden ominaisuuksiin täytyy kiinnittää huomiota. Kuka suunnittelisi sen universaalin, erittäin käytettävän ja saavutettavan mobiililaitteen?

Saavutettavaa typografiaa – Osa 2

Kirjoittaja: Timo Laak


1. Johdanto

Saavutettavaa typografiaa -artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi printti- ja webbipuolen keskeisimmät erot, erilaiset fonttityypit ja tutkailtiin typografiaa saavutettavuusnäkökulmasta.

Toisessa osassa sukelletaan syvemmälle typografisen valtameren aaltoihin. Käyttääkö suurta fonttia vai pientä fonttia? Miten fontteja voi tehostaa tai miten niiden näkyvyyttä ja luettavuutta voi parantaa?

2. Iso fontti, pieni fontti

Fonttikoko selaimissa on mahdollista määritellä eri yksiköillä. Kokomääritelmät jakautuvat absoluuttisiin eli kiinteisiin ja relatiivisiin eli suhteellisiin. Kiinteä fonttikoko näyttäytyy nimensä mukaisesti aina tietynkokoisena. Suhteellinen fonttikoko taas määrittyy ympäristönsä mukaan.

Fonttikoko voidaan määritellä yksinkertaisimmin kiinteänä käyttämällä valmiita arvoja, joita ovat xx-small, x-small, small, medium, large, x-large ja xx-large. Vastaavat suhteelliset arvot ovat larger ja smaller. Suhteellisuus tarkoittaa sitä, että fontin koko määritellään suhteessa selaimen oletuskokoon tai periytymisen kautta saatuun kokoon. Useimpien selainten oletusfonttikoko on 16 pikseliä. Tällöin larger-arvon saava fontti on selaimesta riippuen 1,2 kertaa suurempi ollen näin 19,2 pikseliä. Vastaavankokoisen fontin tuottaa myös arvo font-size: 120%.[1]

Ongelmia

Fonttikoon määrittäminen ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Periytyminen (inheritance) aiheuttaa ongelmia, sillä eri selaimet käsittelevät sisäkkäisiä elementtejä eri tavoin. Eri selaimissa myös oletusfontti saattaa olla eri kokoinen. Internet Explorerin 5-versiossa oletusfonttikoko on suurempi kuin 6-versiossa. Yhteensopivuustilassa (quirks mode) IE6:n näyttämä oletusfonttikoko on normaalia suurempi. IE6 asettuu yhteensopivuustilaan, mikäli ennen dokumenttityypin määrittelyä on esimerkiksi kommentteja tai jos dokumenttityyppi puuttuu kokonaan.

Mittayksiköt

Fonttikoko voidaan määritellä myös kiinteiden mittayksiköiden avulla. Kiinteitä mittayksiköitä ovat pt (piste), pc (pica), in (tuuma), cm (senttimetri) ja mm (millimetri). Kiinteistä yksiköistä on hyötyä vain, jos näyttölaitteen fyysiset ominaisuudet ovat tiedossa. Sen vuoksi niitä ei kannata käyttää ruudulta luettavan tekstin määrittelyissä.

Pikseli on osaltaan kiinteä, mutta myös suhteellinen kokoyksikkö. 12 pikselin fontti on aina 12 pikselin fontti, mutta pikselin koko määrittyy käytetyn näyttölaitteen ominaisuuksien mukaan. 1600×1200 pikselin resoluutiossa 17 tuuman näytöllä yksi pikseli on pienempi kuin 800×600 pikselin resoluutiossa vastaavan kokoisella näytöllä.

Internet Explorerin tekstinsuurennos ei vaikuta pikseleinä määritettyihin fontteihin, jolloin käyttäjä ei halutessaan voi helposti suurentaa tekstiä. Tästä syystä pikseliä ei suositella käytettäväksi fonttikokoa määriteltäessä.

Suhteellisia kokomääritelmiä ovat em, ex ja %. Em on saanut nimensä M-kirjaimesta – 1 em on keskimääräisen suuren M-kirjaimen korkeus eli versaaliaakkosten H-korkeus. Tavallisesti tämä koko on selaimessa 16 pikseliä. Vastaavasti ex on gemena-aakkosten x-korkeus. Versaalilla tarkoitetaan suuria kirjaimia ja gemenalla pieniä kirjaimia.[2]

Monet eri selaimet näyttävät samankokoisiksi määritellyt fontit hieman eri kokoisina. Typografin on oltava tietoinen näistä eroista ja tarvittaessa muokattava oma tyylisivunsa eri selaimille. On myös huolehdittava siitä, että fontit ovat tarpeeksi suuria, jotta ne säilyisivät helppolukuisina.

Luettavuus

Monet keski-ikäiset eivät pysty lukemaan painettua tekstiä tai 10-12 pikselin ruutufonttia ilman silmälaseja. Käyttäjä voi toki suurentaa fonttia, jos hän tietää kuinka se tehdään, mutta fontin suurentaminen saattaa rikkoa sivuston näkyvän rakenteen. Vastaavasti liian suuri fonttikoko voi myös olla ongelmallinen. Fontti saattaa tavallaan â??hyökätä silmilleâ? ja käyttäjä joutuu perääntymään näytöltä kauemmaksi tai pienentämään fonttia selaimesta voidakseen lukea tekstiä paremmin. Myös fontin pienennys rikkoo helposti sivuston rakenteen.

On viisasta varautua ulkoasun suunnittelussa siihen, että käyttäjä saattaa muuttaa fonttikokoa, jolloin ulkoasun ja visuaalisen ilmeen on pystyttävä joustamaan ja mukautumaan. Visuaalisen ilmeen suunnitteleminen skaalautuvaksi ja elastiseksi helpottaa sen mukautumista erilaisille päätelaitteille ja asetuksille.

3. Tehostekeinot

Tekstin ulkoasuun voidaan vaikuttaa paitsi erikokoisilla ja erilaisilla fonteilla, myös erilaisilla tyyleillä. CSS antaa melko hyvät mahdollisuudet vaikuttaa tekstin ulkoasuun.

Rivit ja välistykset

Rivikorkeus helpottaa lukemista erityisesti silloin, kun tekstirivit ovat pitkiä. Line-height määrittää tekstirivien etäisyyden toisistaan. Letter-spacing määrittää yksittäisen merkin jälkeen tulevan tyhjän tilan ennen seuraavaa merkkiä. Word-spacing puolestaan määrittää vastaavasti yksittäisen sanan jälkeen tulevan tyhjän tilan leveyden. Kerning-tukea ei nykyisissä selaimissa vielä ole, mutta CSS3-tuen myötä sellainen on tulossa. Kerningin avulla voidaan vaikuttaa tiettyjen merkkien välien leveyteen. Esimerkiksi W- ja T -kirjaimia täytyy usein käytettävästä fontista riippuen siirtää lähemmäksi seuraavaa merkkiä, jotta kirjainten väli ei muodostuisi liian avaraksi.

Whitespacella eli tyhjällä tilalla tai välistyksellä voidaan mm. erottaa tietyt sanat helposti muun tekstin seasta tai esittää nimikirjaimet selkeämmin. CSS:n letter-spacingin ja word-spacingin ohella on tarjolla myös white-space -määre, jonka avulla on mahdollista määrittää, kuinka elementin sisäisiä välilyöntejä käsitellään. Unicode-merkistössä on omat symbolinsa eri kokoisille välistyksille, jolloin mahdollisuudet tekstin muokkaamiseen laajentuvat. On kuitenkin mahdollista, että selain, joka tällaista merkistöä ei tue, näyttää tyhjää tilaa kuvastavien merkkien tilalla merkkipaikkaa osoittavan neliösymbolin.[3]

Sisennykset

Text-indent sisentää kappaleen ensimmäisen tekstirivin. Tätä tapaa käytetään tavallisesti painetussa tekstissä korostamaan kappalevaihtoja ja helpottamaan seuraavan kappaleen löytämistä. Myös tyhjä rivi kappaleiden välissä auttaa havaitsemaan kappaleenvaihdon, mutta sisennyksellä saadaan tekstiin pientä rosoisuutta, joka auttaa kiinnittämään katseen juuri kappaleen alkuun. Mikäli tilaa tekstille on niukalti, voi pelkkä sisennyskin olla täysin riittävä kappale-erotin.

Tekstin tasaus

Text-align eli tekstin tasaus mahdollistaa tekstin tasaamiseen oikealle, vasemmalle tai molempiin laitoihin sekä keskittämisen. Vasemmalta oikealle luettavan tekstin suositeltavin tasaus on vasen laita. Keskitystä käytetään usein mm. otsikoissa tai listoissa, mutta keskitystä tulisi välttää, sillä keskitetyn tekstin lukeminen on hankalaa. Siististi tasattu teksti on paitsi helppolukuisempi, myös esteettisempi ja visuaalisesti miellyttävämpi.

Molempien laitojen tasaus on hyvin ongelmallinen erityisesti kapeilla palstoilla tai mikäli teksti sisältää hyvin pitkiä sanoja. Ilman tavutusta sanojen välistykset muodostuvat hyvin pitkiksi, jolloin silmä karkaa helposti luettaessa seuraamaan tekstistä löytyviä aukkoja. Tavutettuna ja oikein toimiessaan molempien laitojen tasaus muodostaa liian kiinteän tekstikappaleen, jonka lukeminen saattaa olla monille hyvin hankalaa. Katse eksyy helposti väärälle riville ja viimeksi luetun kohdan uudelleenlöytäminen on vaikeaa.

Tavutus

Tavutuksen apuna voidaan käyttää ns. pehmeitä tavumerkkejä (soft hyphen), jotka niitä tukevissa selaimissa kirjoittavat tavuviivan ja jakavat sanan kahdelle riville, mikäli sana sijoittuu rivin loppuun, eikä mahdu kokonaisuudessaan yhdelle riville. Monet selaimet eivät tue tämänkaltaista tavutusta, jolloin tavutus ei joko toimi lainkaan tai pahimmassa tapauksessa kaikki tavumerkit näytetään. Lisäksi tavutuksen laatiminen pitkään tekstiin on hyvin työlästä ja hankaloittaa tekstin myöhemmin tapahtuvaa muokkausta. Tulevaisuudessa on mahdollista, että tuki tavutukselle löytyy selaimista itsestään, mutta kattavaa tukea maailman monille eri kielille saataneen odottaa vielä pitkään.[4], [5]

Kontrasti ja värit

Tekstin kontrasti ja väri vaikuttavat luettavuuteen paljolti. Liian vähäinen kontrasti heikentää luettavuutta ja liian voimakas häikäisee silmiä ja aiheuttaa ns. jälkikuvailmiön, jollainen syntyy, kun katsomme pitkään kirkasta valonlähdettä ja siirrämme sitten katseemme toiseen paikkaan. Sopiva kontrasti helpottaa lukemista eikä rasita silmiä.

Oikeilla värivalinnoilla voidaan vaikuttaa visuaaliseen ilmeeseen positiivisesti. Keskenään harmoniset värit tukevat ulkoasua ja miellyttävät silmää. Hyvin räikeät värit puolestaan suorastaan kirkuvat ja vaikeuttavat lukemista. Värivalinnoissa on huomioitava eri värisokeuden ilmenemismuodot ja vältettävä voimakkaita vastavärejä (esim. punainen-vihreä, punainen-sininen) tai liian räikeitä ja pahimmillaan jopa epileptisiä kohtauksia aiheuttavia väriyhdistelmiä (punainen-keltainen). Esimerkiksi tuotemerkeissä ja logoissa tällaiset väriyhdistelmät voivat toimia hyvinkin, mutta tekstimuotoisen informaation esittämisessä niitä kannattaa välttää.

Muut tehosteet

Text-transformin avulla voidaan muuttaa tekstin esitysmuodoksi versaali, eli suuraakkoset tai gemena, eli pienaakkoset tai määrittää jokaisen sanan alkukirjain versaaliksi. Jälkimmäistä käytetään erityisesti englanninkielisissä otsikoissa. Kun rakenne erotetaan ulkoasusta, voidaan versaali teksti muuttaa myöhemmin helposti gemenaksi ja päinvastoin CSS-tyylien avulla. Suuraakkosia käytetään tyypillisesti otsikoissa ja niillä voidaan korostaa esimerkiksi lyhenteitä.

Text-decoration mahdollistaa tekstin alleviivauksen, yliviivauksen tai päälleviivauksen sekä myös vilkkumisen. Alleviivattu teksti tulkitaan tavallisesti linkiksi, joten alleviivauksen käyttöä korostuskeinona kannattaa välttää. Font-weight määrittää kirjasimen paksuuden. Lihavointi on tavallisimpia tehostekeinoja. Font-stylen avulla fontista saadaan kursiivia (italic) tai vinoa (oblique). Font-variant muuttaa tekstin kapiteeliksi, eli versaalitekstiksi, jossa alkukirjainta lukuunottamatta versaaliaakkoset ovat gemena-aakkosten kokoisia. Text-shadow lisää tekstille varjostuksen, jolla voidaan helposti parantaa tekstin erottuvuutta etenkin otsikoissa. Tämä ominaisuus toimii tällä hetkellä vain Mac OS X:n Safarissa.

On myös muistettava, että liiallinen tehosteiden käyttö heikentää niiden vaikutusta. Jos leipätekstissä joka toinen sana on lihavoitu, lihavointi ei enää vastaa tarkoitustaan, eikä lihavoitu sisältö enää erotu muun tekstin joukosta kuten alunperin oli tarkoitus.

4. Yhteenveto

Valitse fontti käyttötarkoituksen mukaan. Comic Sans MS on tarkoitettu etupäässä hauskoihin ja epävirallisiin dokumentteihin, kuten lasten syntymäpäiväkutsuihin. Impact puolestaan on toimiva otsikoissa, muttei leipätekstissä.

Varmista, että fonttisi on tarpeeksi suuri, muttei liian suuri, jotta luettavuus säilyisi hyvänä. Varmista, että olet määritellyt fonteille vaihtoehdot ja geneerisen tyyliperheen siltä varalta, että lukijan järjestelmästä ei kaikkia fontteja löydy. Suosi suhteellisia fonttikokoja. Vältä kiinteitä kokoja, ellet tiedä lukijasi päätelaitteiden ominaisuuksia.

Varmista, että tekstin kontrasti on sopiva, eikä tarpeettomia tehostekeinoja ole käytetty. Suunnittele tehosteet ja korostukset huolella ja käytä niitä vain luettavuuden parantamiseksi ja visuaalisen ilmeen selkiyttämiseksi. Vältä tekstin korvaamista kuvalla, mutta jos muita vaihtoehtoja ei ole, älä unohda alt-tekstiä tai vaihtoehtoisen sisällön tarjoamista.

Kokeile, miltä tekstisi näyttää eri selaimissa ja käyttöjärjestelmissä pehmennyksen kera ja ilman. Kokeile myös suurentaa ja pienentää tekstiä.

Webbitypografian ja tekstimuotoisen informaation ei tarvitse olla tylsää ja tavallista. Näillä yksinkertaisilla tehostekeinolla ja saavutettavuus- ja luettavuusnäkökulman huomioinnilla voidaan saada ihmeitä aikaan. Muista, että tehosteet ovat kuin mausteita. Sopivasti käytettynä ne tuovat sivustosi sisällön hyvin esille, korostavat visuaalista ilmettä, parantavat luettavuutta ja miellyttävät näköhermoja. Liiallisesti ja huolimattomasti käytettynä ne polttavat silmiä, karkottavat potentiaaliset asiakkaat ja antavat paitsi itse sivustosta, myös sen takana olevasta tahosta ei-toivotun kuvan.

Lähteet ja viitteet

1: Cascading Style Sheets – Level 2 CSS2 Specification – Fonts
2: Anatomy of a Character
3: General Punctuation – Test for Unicode support in Web browsers
4: Tavutusvihje-esimerkki
5: Soft hyphen (SHY) – a hard problem?

Jim Byrne on koonnut tiiviin tietopaketin Accessible Web Typography – an introduction for web designers. HTML-versio on ilmainen.

Saavutettavaa typografiaa – Osa 1

Tässä kaksiosaisessa artikkelisarjassa perehdytään typografian ihmeelliseen maailmaan. Se, mikä näyttää paperilla hyvältä, ei välttämättä toimikaan internet-sivulla aivan yhtä hyvin. Web-suunnittelu kaikkine kommervenkkeineen on hyvin haastavaa. Erilaisia huomioitavia asioita kun on kasapäin, eikä typografia ole suinkaan sieltä merkityksettömimmästä päästä.

Millaista fonttia tulisi käyttää? Miten määritellään fonttikoko ja millaisia tehostekeinoja on käytettävissä? Typografisessa valtameressä muhii melkoinen keitos, jonka yhtenä ainesosana on myös saavutettavuus. Ei ole lainkaan yhdentekevää millaisia fontteja ja tehostekeinoja käytetään.

Ensimmäisessä osassa keskitytään webbi- ja printtitypografian keskeisiin eroihin, pohditaan saavutettavuusnäkökulmaa sekä esitellään tavallisimmat fonttityypit ja niiden käyttötarkoitukset.

typo|grafia s. 1 kirjapainotaito 2 kirjan tms. painoasu 3 kirjasinlajin, -koon, merkki- ja rivivälistyksen yms. valinta ja sen lopputulos (Uusi suomalainen sivistyssanakirja)

1. Johdanto

Termi typografia on peräisin kreikan kielen sanoista typos (muodostaa) ja graphein (kirjoittaa). Typografia on satoja vuosia vanha tekniikka ja taiteenlaji, jossa kirjasintyylien, pistekokojen, rivikorkeuksien ja -pituuksien sekä välistyksien ja värien avulla luodaan fyysisessä tai digitaalisessa muodossa olevaa kirjallista materiaalia. Typografian tarkoitus on kuvata tekstuaalisessa muodossa olevaa informaatiota helppolukuisella ja visuaalisesti esteettisellä tavalla.[1]

Johann Gutenbergin kirjapainosta ja luostarimunkkien Raamatuista on kuljettu pitkä matka nykypäivän digitaaliseen typografiaan. Digitaalinen media paitsi antaa typografialle uusia ulottuvuuksia, myös rajoittaa tyylien ja kirjasinten käyttöä. Web-suunnittelijalta vaaditaankin aivan toisenlaista typografian tuntemusta kuin hänen printtikollegaltaan.

2. Digitaalinen typografia

Painotyön resoluutio eli pistekoko tuumaa kohden (dpi – dots per inch) on jopa 2400 dpi kun taas sähköisen näyttölaitteen resoluutio on tyypillisesti vain 96 dpi.[2]

Painettu fontti on ja pysyy sellaisena kuin se painovaiheessa oli. Painettu fontti näyttää aina samalta, eikä sitä voi muuttaa. Digitaalinen fontti sen sijaan on erilainen eri näyttölaitteilla ja -asetuksilla. Digitaalisen fontin näkyminen lukijalle internet-selaimessa riippuu siitä, onko kyseistä fonttia saatavilla lukijan käyttämässä käyttöjärjestelmässä tai ohjelmistossa.

Digitaaliseen mediaan erikoistuneen typografin on tunnettava erilaiset selainohjelmat, käyttöjärjestelmät ja niiden rajoitteet. Hänen on myös tiedettävä, mitkä fontit ovat turvallisia käyttää ja miltä ne näyttävät eri päätelaitteilla. Kaiken tämän jälkeenkään typografi ei voi tietää, mitä fontteja käyttäjällä järjestelmässään on. Käyttäjä on saattanut poistaa osan turvallisista oletusfonteista. Käyttäjä saattaa myös ohittaa typografin valinnat ja käyttää omaa tyylitiedostoaan tai määrittää oman mielensä mukaisen fonttikoon.

Käyttäjä ei ehkä hyödynnä käyttöjärjestelmän anti-aliasointi-, eli fonttien pehmennysominaisuuksia. Pehmennetty fontti on miellyttävän näköinen ja helppolukuinen. Pehmentämätön fontti puolestaan on karkea ja reunoiltaan rosoinen, kuten esimerkkikuvan perusteella voidaan havaita. Hyvin pienikokoiset fontit muuttuvat pehmennettyinä helposti suttuisiksi ja vaikealukuisiksi, jolloin monet järjestelmät näyttävät tietynkokoiset fontit automaattisesti pehmentämättöminä. Windows XP:ssä ei näyttöfonttien pehmennys ole oletuksena käytössä ja moni käyttäjä saattaakin olla tästä ominaisuudesta autuaan tietämätön.

Onko typografiaan panostaminen internetissä siis turhaa? Ei suinkaan, sillä typografialla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti visuaaliseen ilmeeseen. Monet käyttäjät eivät muuta selainohjelmansa asetuksia. He eivät ehkä tiedä, että fonttikokoa voi suurentaa tai että he voivat määrittää mieleisensä oletusfontin kaikille sivuille tai ehkä he eivät vain halua tai näe tarvetta tehdä niin. Typografiaan panostamalla voidaan vähentää tarvetta muuttaa ja muokata olemassaolevia tyylejä ja parantaa sivuston yleisilmettä sekä korostaa markkinoitavaa tuotetta tai brandia.

3. Saavutettavuusnäkökulma

Digitaalisella typografialla on yksi merkittävä etu puolellaan. Heikkonäköinen ei aina näe painettua tekstiä ilman apuvälineitä (silmälasit, suurennuslaitteet). Sokea henkilö ei pysty lukemaan painettua tekstiä lainkaan muutoin kuin muuttamalla sen digitaaliseen muotoon kuvanlukijan ja tekstintunnistusohjelman avulla.

Digitaalinen teksti on jo valmiiksi digitaalisessa muodossa, jolloin näkövammaisen on mahdollista lukea se ruudunlukijan tai pistekirjoitusnäytön avulla. Digitaalinen teksti on myös helpommin muokattavissa, kopioitavissa ja siirrettävissä toiseen ympäristöön tai päätelaitteeseen. Digitaalista tekstiä voidaan suurentaa vapaasti, kirjasin voidaan vaihtaa lukijalle mieleiseksi sekä värejä ja kontrastia muuttaa. Digitaalinen typografia näin ollen poistaa merkittäviä painetun typografian rajoitteita ja lisää informaation saavutettavuutta.

Myös digitaalisessa typografiassa on omat ongelmansa, joista tärkeimpiä ovat resoluutio, saatavilla olevat fontit sekä käyttäjän näyttölaitteen fonttiasetukset. Tekstisisällön esittäminen kuvana poistaa näitä ongelmia, mutta samalla se myös poistaa digitaalisuuden edut. Digitaalinen kuva ei ole tekstiä, vaikka kuvassa tekstiä olisikin. Kuvan suurentaminen ja muokkaaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin tekstin.

Näkövammainen ei välttämättä näe kuvaa, eikä siten voi lukea kuvamuodossa olevaa tekstiä. Suunnittelunäkökulmasta katsottuna kuvamuotoon asetellun tekstin muokkaaminen tai korjaaminen jälkikäteen on työlästä. Kuvatiedoston fyysinen koko on myös moninkertainen tekstitiedostoon verrattuna.

Saavutettavuuden varmistamiseksi kuvien käyttöä tekstin sijaan tulee ehdottomasti välttää. Aina tämä ei välttämättä ole mahdollista. Monet liike- ja tuotemerkit, sekä yritysten logot ovat tietyntyylistä tekstiä, jota on toistaiseksi mahdoton esittää internet-sivulla tekstimuodossa. Hyvä esimerkki tästä on Coca-Cola Companyn tunnettu koristeellinen tekstilogo. Mikäli teksti korvataan kuvalla, on varmistuttava, että kuvan informaatio on myös näkövammaisen tai heikkonäköisen saavutettavissa. Alt-tekstin tai vaihtoehtoisen tekstimuotoisen informaation tarjoaminen on siis erittäin suositeltavaa. Toinen mahdollinen ratkaisu on hyödyntää esimerkiksi sIFR-tekniikkaa, jossa tekstiä voidaan esittää JavaScriptin ja Flashin avulla ja silti säilyttää saavutettavuus.

4. Millainen fontti?

Ei ole lainkaan yhdentekevää millaista kirjasintyyppiä eli fonttia käytetään tekstuaalisen sisällön ilmaisemiseksi. Eri fontit on suunniteltu erilaisia tarkoituksia varten. Fontit voivat olla koristeellisia, juhlallisia, jämäköitä ja virallisia, mutta myös hauskoja ja epävirallisia, taiteellisia, moderneja tai futuristisia. Fontit ja grafiikka muodostavat yhdessä dokumentin visuaalisen ilmeen, oli kyse sitten painetusta tai sähköisestä informaatiovälineestä.

Fonttityypit jaetaan geneerisiin päätyyleihin ominaisuuksiensa mukaan. Päätteellinen (serif) fontti on hyvin yleinen sanomalehdissä ja painetussa tekstissä (Esimerkki Georgiasta). Päätteellisten fonttien pienet koukerot ja väkäset auttavat katsetta soljumaan kirjaimesta seuraavaan ja helpottavat lukemista. Päätteellisiä fontteja käytetään myös paljon internet-sivuilla, vaikka niillä onkin taipumus muuttua sumeaksi ja suttuiseksi liian pienikokoisena näytöllä esitettyinä.

Päätteetön (sans-serif) fontti on suoraviivainen ja tasainen, eikä siinä ole serif-fonttien tapaan käytetty paksunnoksia tai koukeroita (esimerkkikuva Verdanasta). Päätteetön fontti on usein välistykseltään avara ja näytöllä tarkka ja helppolukuinen. Nykyisten näyttöjen alhainen resoluutio tekee suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta fontista selkeämmän ja helppolukuisemman.

Muita fonttityyppejä ovat mm. tasalevyinen monospace, jota käytetään erityisesti ohjelmakoodin esittämiseen tekstieditoreissa sekä hyvin koristeellinen ja taiteellinen fantasia ja vino kirjasin eli kursiivi. Internet-sivuilla käytetään tavallisimmin päätteellisiä ja päätteettömiä fontteja.

Muutamat ns. ydinfontit (core fonts) määritellään turvallisiksi perusfonteiksi, joita on turvallista käyttää internet-sivuilla. Nämä fontit löytyvät useimmista järjestelmistä ja on hyvin todennäköistä, että käyttäjällä on ne järjestelmässään, jolloin internet-sivu näkyy käyttäjälle typografin suunnitelmien mukaisena.

Arial, Arial Black, Comic Sans MS, Courier New, Georgia, Impact, Times New Roman, Trebuchet MS ja Verdana ovat Microsoftin ydinfontteja ja ne löytyvät pääsääntöisesti lähes kaikista nykyaikaisista Windows-sekä Macintosh-järjestelmistä.[3]

Eri ohjelmistojen, kuten Internet Explorerin ja Microsoft Officen mukana toimitetaan lisäksi runsaasti muita fontteja, jotka tavallisesti löytyvät monista järjestelmistä. Koska CSS-tyylimäärittelyillä on mahdollista määrittää vaihtoehtoisia fontteja, on ydinfonttien ulkopuolisiakin fontteja melko turvallista käyttää. On vain muistettava tarjota tarpeeksi vaihtoehtoja, sekä määrittää viimeiseksi vaihtoehdoksi geneerinen fonttiperhe (serif, sans-serif jne.), jolloin järjestelmä näyttää oikean tyyppisen oletusfontin, mikäli typografin määrittelemiä fontteja ei järjestelmästä löydy.

Lopuksi

Saavutettavuusnäkökulman huomioiminen on hyvin keskeinen tekijä internet-sivuja suunniteltaessa. Sivun sisällön välittyminen lukijalle on hyvin olennaista koko sivun olemassaolon perusteena. Jos potentiaalinen lukija ei pääse sisältöön käsiksi, menettää koko sivu tarkoituksensa. Nykyteknologian levitessä yhä useampiin koteihin yhä erilaisemmat ihmiset tulevat käyttämään internetin palveluita. Monet keski-ikäiset eivät esimerkiksi pysty lukemaan ilman silmälaseja samaa tekstiä kuin heidän lapsensa.

Sarjan toisessa osassa keskitytään fonttien näkyvyyteen ja tehostekeinoihin, joilla luettavuutta voi parantaa.

Lähteet ja viitteet

1: http://en.wikipedia.org/wiki/Typography
2: http://www.sitepoint.com/article/anatomy-web-fonts
3: http://www.upsdell.com/BrowserNews/res_fonts.htm#a01

ClearType Tuner on työkalu, jolla Windows XP:n näyttöfonttien pehmennysominaisuuksia voi muokata (toimii Internet Explorerilla).