Kuinka tämä kaikki sitten liittyy saavutettavuuteen? Siten, että yksi verkoston teemoista on Tulevaisuuden elintarvikepakkaus – uusien pakkauskonseptien kuluttajalähtöinen tutkimus- ja kehitysprosessi, jossa

”[...] luodaan käyttäjälähtöinen prosessi ja tutkimusmalli uusien elintarvikepakkausten kehittämiseksi ja arvioimiseksi, yhteistyössä pakkausalan eri toimijoiden kesken. Kuluttajanäkökulma otetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan konseptisuunnitteluun ja tuotekehitykseen sekä samalla yhdistetään teknologian kehittäjien, teollisuuden ja kaupan näkökulmia kuluttajatutkimukseen. Hankkeen tuloksena syntyy uudenlaisia pakkauskonsepteja, jotka voidaan ottaa tuotantoon tai jatkokehittelyyn.”

Juuri tänään on Futupackin vuosiseminaari Kekseliäs pakkaus, jonka yhteydessä jaetaan Suomen Reumaliiton, Keksintösäätiön sekä yhdeksän muun organisaation järjestämän Helppo avata –keksintökilpailun palkinnot. Helppo avata -kilpailu on puolestaan osa Reumaliiton Helppo pakkaus on ETU -hanketta, jossa pyritään vaikuttamaan erityisesti kauppaan, pakkausteollisuuteen ja suunnittelijoihin, ja jonka päämääränä on saada kuluttajille tarjolle nykyistä helpommin avattavia ja käytettäviä päivittäistavara- ja lääkepakkauksia. Kilpailuun ilmoitettiin mukaan 132 kilpailuehdotusta.

Vuosiseminaarin ilmoittautumisaika valitettavasti jo oli ja meni, mutta toivotaan, että tulokset julkistetaan mahdollisimman pian voittajien selvittyä. Seminaariohjelman mukaan tämä tapahtuu tänään klo 11. Päivitän tiedon tännekin heti kun saan sen käsiini, sillä arvelen voittajan ennustavan osaltaan tulevaisuuden pakkaustrendejä ja sikäli koskevan meistä jokaista.

Käytettävyyden merkitys on valtava. Huono käytettävyys tulee kalliiksi, toteaa Jyväskylän yliopiston professori Pertti Saariluoma, joka esitelmäi seminaarissa käytettävyystutkimuksen historiasta ja kehitysvaiheista.

World Wide Webin isä, Tim Berners-Lee, kirjoitti vuonna 1997 linkittämiseen liittyvistä myyteistä ja väärinkäsityksistä. Liki kymmenen vuotta sitten Internetin linkkeihin perustuva verkkomainen rakenne herätti hämmennystä. Osa surffaajista ja sivujen ylläpitäjistä koki, että ilman lupaa tehtävä linkittäminen loukkasi tekijänoikeuksia.

Tämä oli kuitenkin Berners-Leen mukaan valitettava väärinymmärrys. Linkit pelkästään viittaavat, eivätkä itsessään kerro mitään esimerkiksi linkittäjän omistussuhteesta linkitetyn sivun sisältöön tai linkittäjän kannatuksesta linkitetyllä sivuilla esitettyihin ideoihin.

Berners-Leen mukaan linkittäminen kuuluu sananvapauden perusominaisuuksiin. Linkittämistä voi verrata mahdollisuuteen puhua julkisuuden piiriin kuuluvista asioista. Sananvapauden nimiin vannovassa yhteiskunnassa täytyy olla mahdollista viitata esimerkiksi hallitusohjelmaan keskusteltaessa politiikasta keskellä toria.

Myös Internetissä täytyy olla mahdollista viitata julkishallinnon sekä yksityisen sektorin julkisiin dokumentteihin. Tämä on usein helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikki mikä on konkreettista liukenee ilmaan

Torilla keskusteltaessa on helppo tuudittautua siihen, että tosimaailman dokumentit eivät häviä savuna ilmaan. Esittämättä kyynistä huomiota lupausten toteutumisesta: minkälainen mekkala syntyisikään, jos kaikki kopiot hallitusohjelmasta häviäisivät kesken vaalikauden?

Verkon ulkopuolella voi aina luottaa siihen, että julkiset dokumentit säilyvät ainakin jossain muodossa. Internetin ihmemaassa on kuitenkin mahdollista, että osa dokumenteista katoaa bittiavaruuteen jälkiä jättämättä.

Hyvästä esimerkistä käyvät uutistoimistojen sivustot, joilla pyörivät tauotta uusimmat tapahtumat maailmalta. Vanhat uutiset painuvat pinon alimmaiseksi ja tuoreet uutiset nousevat etusivulla ensimmäiseksi. Yleensä etusivulla näkyy vain osa uutisesta, kenties ingressi. Varsinaiseen artikkeliin pääsee käsiksi linkin välityksellä. Mutta mitä tapahtuu, kun uutinen on jo niin vanha, ettei se mahdu etusivulle ensinkään?

Hyvin toteutetuilla sivustoilla tätä vääjäämätöntä ongelmaa varten on rakennettu arkistoja, joista vanhemmat uutiset löytyvät. Parhaimmilla sivustoilla on lisäksi mahdollisuus etsiä oikeaa uutista esimerkiksi tekijän, otsikon, aiheen, julkaisupäivämäärän ja muiden metatietojen avulla.

Valitettavan usein verkkotoimittajat, webmasterit ja tavalliset surffaajat törmäävät kuitenkin sivuihin, jotka häviävät mystisesti, jälkiä jättämättä. Pahimmassa tapauksessa ”hyödyttömät” sivut poistetaan kokonaan verkosta. Hiukan paremmassa tapauksessa pelkästään sivulle johtava linkki poistetaan. Tällöin sivu joko hukkuu ja unohtuu ajan kuluessa tai sitten jokin ulkopuolinen taho pelastaa sivun linkittämällä sen omille sivuilleen.

23, 6, 707 ja muita merkityksettömiä numeroita

Historiaan häviävien sivujen ohella harmaita hiuksia aiheuttavat www-osoitteet, jotka koostuvat lähinnä sisällönhallintasovelluksen arpomasta koodinumerosta. Tällaiset generoidut osoitteet ovat usein aivan liian pitkiä, jotta ne mahtuisivat katkeamatta esimerkiksi 72 merkin rivejä käyttävän sähköpostiohjelman ruudulle. Hämmentävien pituuksiensa vuoksi tällaisia osoitteita on myös mahdotonta painaa esimerkiksi kirjoihin.

Siinäkin tapauksessa, että moinen osoite löytää tiensä kirjan sivuille, on osoitteesta täysin mahdotonta päätellä mitään vihjeitä sivun sisällöstä — vai mitä sanotte seuraavasta kaunokaisesta: http://www.amazon.com/gp/help/seller/at-a-glance.html/ref=olp\_offerlisting\_10/ 103-3739537-0091006?%5Fencoding=UTF8&asin=1859844634&marketplaceSeller =1&seller= ADHR7VPS9GZEY — aika vonkale, vai mitä?

Sisällönhallintasovelluksen valinnassa ja säätämisessä tehdyt huonot päätökset kertautuvat ikävällä tavalla. Linkittämisen vaikeutuessa sananvapauden toteutuminen verkossa vaarantuu ja julkisen tiedon avoin saatavuus vaikeutuu kohtuuttomalla tavalla.

Kuka tietämättömyyttään, kuka typeryyttään

Erilaisten organisaatioiden sivuille linkittämistä vaikeutetaan epäilemättä myös tietoisesti. Kun sivut toteutetaan esimerkiksi sopivasti muotoillun Flash-sovelluksen tai PDF-dokumenttien avulla, pystytään ulkopuolelta tapahtuva linkittäminen kohdistamaan tehokkaasti vain sivuston juuritiedostoon.

Tällaista toimintaa ohjaa vanhentunut, salaileva ja kontrolloimiseen pyrkivä käsitys tiedottamisesta. Kaikki keinot kontrolloida julkisuuskuvaa hyödynnetään viimeiseen linkkiin saakka. Tässä mielessä Flash- ja PDF-dokumentit antavat tiedoston tekijälle enemmän valtaa suhteessa dokumentin kopioimiseen, tulostamiseen ja täsmälliseen linkittämiseen kuin standardien mukainen HTML.

Historian saatossa on ollut ja tulee olemaan tarpeita rajoittaa tiedon saatavuutta. Tuskinpa kukaan haluaa esimerkiksi luottokorttinsa tunnusluvun leviävän vapaasti verkossa.

Linkittämisen tahaton ja tahallinen estäminen koskee kuitenkin jotain sellaista, joka alun perin verkkoon luettavaksi laitettuna on luonteeltaan julkista. Se, että Ajoneuvohallintokeskus AKE vaikeuttaa linkittämistä käyttämällä sivustollaan (huonolla tavalla) kehyksiä, ei ole välttämättä harkittua tiedon salaamista. Valitettavasti sivuilla tehdyt ratkaisut eivät ainakaan edistä julkisuuslaissa mainittua julkishallinnon velvoitetta edistää kansalaisten tiedonsaantia.

Kuin kirja ilman kansilehtiä

Ikään kuin tässä ei olisi kylliksi: huonot www-osoitteet nakertavat myös länsimaalaisen tieteen kivijalkaa — lähdeviittauskäytäntöä. Aivan liian usein törmää akateemisen vertaisarvioinnin läpikäyneeseen kirjallisuuteen, jossa viitataan surullisen epämääräisesti verkkolähteisiin.

Tutkimuksen läpinäkyvyyden ja uskottavuuden kannalta on täysin kestämätöntä, etteivät edes arvostetut tiedenaiset ja -miehet voi (tai osaa) viitata täsmällisesti verkkolähteisiin, koska lähdemateriaali on hukutettu hauskan Flash-palikan syövereihin.

Vikaa löytyy tosin myös tiedemaailman parista. Tutkimuksen läpinäkyvyyttä peräänkuuluttavien professoreiden ja tutkijoiden on syytä vilkaista peiliin ja hävetä näkemäänsä, mikäli he ovat vielä 21. vuosisadalla valmiita katsomaan sormien läpi väitöskirjojen www.yritys.com-tyyppisiä viittauskäytäntöjä.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Huonoihin ratkaisuihin johtavat päätökset tehdään siis yleensä tiedostamatta tai tietoisesti jo sivuston suunnitteluvaiheessa. Mikäli edellä mainitut ongelmat halutaan välttää, tulisi jo sivuston suunnitteluvaiheessa ottaa huomioon tulevat linkittämistarpeet.

Toimivalla sivustolla:

• osoitteiden nimet kertovat edes jotain sivujen sisällöstä, esimerkiksi http://www.yritys.com/tiedostot/tilinpaatokset/tilinpaatos2005.html
• käytetään weblogien myötä yleistyneitä permalinkkejä [en], joilla estetään sivujen katoaminen
• usein uudistuvien sivujen, kuten esimerkiksi uutissivun yksittäiset uutiset arkistoidaan järkevällä tavalla
• jokaisen sivun mukana tallennetaan metadataa [en], joka mahdollistaa fiksujen tietokantahakujen tekemisen
• käytetään linkittämisen estäviä tekniikoita (Flash, PDF jne.) vain erittäin tarkasti harkituissa kohdissa

Sananvapaus, julkisen tiedon avoin leviäminen ja lähdeviittauskäytäntö eivät ole vielä menetettyjä tapauksia — ne vain vaativat hieman enemmän huolellisuutta www-sivujen suunnittelussa. Linkittäkää toisianne.

Artikkeli on julkaistu alun perin 43 Folders â??blogissa otsikolla Five Mistakes Band & Label Sites Make.

Myönnettäköön, että tämä aihealue ei ole sitä, mitä näillä sivuilla yleensä käsitellään, mutta suokaa minulle tämän julkisen viestin lähettäminen kaikkien internetissä roikkuvien musiikkifanien puolesta â?? viisi virhettä, joita bändien ja levy-yhtiöiden sivuilla tehdään (ja muutama vinkki niiden korjaamiseksi). Yhden fanin näkökulma.

Liikaa Flashia

Okei, kyllä minä sen tajuan; te olette luovia. Mahtavaa. Mutta samalla haaskaatte kallisarvoista aikaani, kun avuttomana odotan, että web-suunnittelijanne tanssivat makkarat lakkaisivat latautumasta. Pahin vitsaus kaikista on luultavasti se, että suurin osa Flash-sivuista estää fanejanne linkittämään artistin tietoihin, levyyn tai biiseihin. Faninne yrittävät houkutella ihmisiä kassakoneiden ääreen, mutta te vain sinnikkäästi vaaditte heitä katsomaan nukketeatteria ennen kuin he pääsevät edes pahuksen kauppaan sisälle.

Vinkki: Käytä flashia niin kuin käyttäisit korianteria â?? säästäväisesti yhden vaikuttavan efektin luomiseen. Kukaan ei halua syödä kulhollista korianteria, eikä kukaan halua myöskään animoitujen nakkien marssia silloin, kun täytettävänä on todella tärkeä tehtävä. Rakenna myös sivut sellaisiksi, että mihin tahansa linkittäminen on superhelppoa. Käytä ankkureita alasivuille, ja ilmaise selkeästi miksi ne ovat siellä.

Kehno tai olematon mp3-metadata

Jos lataan hittisinglenne mp3-version ja siinä kerrotaan, että kyseessä on ”Artistin” esittämä ”Biisi” levyltä nimeltä ”Levy”, mokasitte jo pahemman kerran. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia löytää teitä uudelleen. Sama pätee myös tiedostojen nimeämiseen. Muista: ihmiset lataavat kymmeniä tai satoja kappaleita kerrallaan, joten on aika epätodennäköistä, että he muistavat mistä Biisi%2007.mp3 on peräisin.

Vinkki: Täytä jokainen mahdollinen ID3-tietokenttä oikealla, riittävällä informaatiolla. Tämä on levynkannen digitaalinen versio, joten anna teineille jotain luettavaa samalla kun he rokkaavat biisienne tahtiin. Perustiedot biisistä eivät paljoa vaadi, mutta harkitse myös kansitaiteen, kappalenumeron, säveltäjätietojen, tyylilajin ja julkaisuvuoden lisäämistä, ja â?? siis hei â?? lisää myös linkki verkkosivuillenne sekä sähköpostiosoite kommenttikenttään. Mp3-tiedoston julkaisu ilman metadataa on sama kuin jos S-marketin pomo kieltäisi pullanmaistatuskonsulenttia kertomasta asiakkaille mistä niitä pullapitkoja kaupasta löytää.

Turhan daideellista

Ihmiset tulevat sivuillenne siksi, että haluavat saada lisää tietoa bändistä ja musiikista â?? eivät saadakseen opastettua kierrosta designerin/lankomiehen Photoshop-taidoista. Ã?lä kikkaile ulkoasun, osioiden nimeämisen tai navigoinnin kanssa. Ã?lä pakota vierailijoita ratkaisemaan Rubikin kuutiota päästäkseen lukemaan lyriikoita.

Vinkki: Anna musiikin olla pääosassa ja tarjoa nopea pääsy sinne, mitä varten kävijät sivuille tulivat: 1) mp3:t/ladattavat tiedostot, 2) lyriikat/diskografia, 3) keikkapaikat, 4) yhteystiedot, 5) mistä näitä voi ostaa (mieluiten kehotus ostamiseen verkossa välitöntä lataamista silmällä pitäen). Kuvat, vanhat keikkojen biisilistat ja päiväkirjat â?? kaikki materiaali, joka kuvastaa bändin persoonallisuutta â?? on sekin toki hyvää, mutta ne ovat silti toissijaisia edellä lueteltujen asioiden kertomiseen ja päivittämiseen verrattuna. Säästä taiteelliset pläjäykset siihen kun ennen pitkää lakkaat musisoimasta ja ryhdyt harrastamaan öljyvärimaalausta.

Ei hakua

On erittäin paljon mahdollista, että sivuillenne tulevilla faneilla on tähtäimessään jotain erityistä: yleensä säkeistö jostain biisistä tai jonkin epämääräisen kappaleen nimi. Jos sivustolla on enemmän kuin kourallinen sivuja, tarjoa käyttäjille selkeästi nimetty hakukenttä (tai linkki hakutoimintoon) jokaisella sivulla, ja testaa sen toiminta. Varmista, että haku toimii ja tuo kävijöitä suosituimmille sivuillenne ilman haeskelun tarvetta.

Vinkki: Googlella on ilmainen sivustokohtainen hakupalvelu. Se ei ole täydellinen tai sataprosenttisesti ajan tasalla, mutta se toimii, on ilmainen ja aina parempi kuin ei mitään.

Yhdensuuntainen kommunikointi (tarjoiltuna yhdellä tavalla)

Faninne eivät ole tyhjiä astioita tai pelkkiä (uh) promootiotiimejä (street team); heilläkin on sanansa sanottavana. Näytä selkeä sähköpostiosoite yhteydenottoa varten (ja erilliset osoitteet lehdistölle ja keikkatarjouksille, jos olette kuuluisia ja vaikkette olisikaan). Harkitse myös erillistä fanien keskusteluareenaa ja sähköpostilistoja kiertue- ja julkaisupäivistä tiedottamiseen. Lue sähköpostia ja vastaa siihen.

Vinkki: Harkitse RSS-syötteen luomista eniten päivittyville sivuille. Sloan-yhtyeen sivuilla tämä on tehty erittäin hyvin.

Yleisesti ottaen: älä anna web-suunnittelijasi rakentaa esittelysivustoa fanien ja liiketoiminnan kustannuksella. Kysy faneiltasi mitä he haluavat, seuraa kuinka he käyttävät sivujanne ja anna heille sitä, mistä he pitävät ilman turhia kotkotuksia.

Onko sinulla avautumisen aihetta musiikkisivustoista?

Kääntäjän epilogi

�kkipäätä voisi kuvitella, ettei musiikkisivustojen käyttäjäystävällisyyttä käsittelevällä artikkelilla ole juuri tekemistä saavutettavuuden ja Saavutettava.fi:n kanssa, mutta mietitäänpä uudelleen. Terveet yksilöt eivät ole ainoita, jotka musiikkia kuuntelevat ja harrastavat. Internet tarjoaa merkittävän viestintäkanavan juuri heille, joiden mahdollisuudet vaikkapa keikoilla käymiseen ovat syystä tai toisesta rajalliset, ja joita esimerkiksi television (vaatimaton) musiikkitarjonta ei tavoita. Mutta yhtä lailla saavutettavasta sivustosta hyötyvät kaikki musiikin harrastajat ja kuluttajat parantuneena löydettävyytenä, mainoskanavana, tiedonlähteenä, elämysten luojana. Viime kädessä fiksu artisti huomaa sen kukkarossaan.