Selityksen makua eli miksi esteettömyys ei myy

Kirjoittaja Emil Virkki on esteettömyyden yksityisyrittäjä. Hänen keväällä 2006 perustettu yrityksensä, Rauha 2 Webdesign, on erikoistunut esteettömien verkkopalvelujen suunnitteluun ja esteettömyyden arviointiin.


Viisi prosenttia suomalaisista tarvitsee erityispalveluja webissä. Alle prosentti verkon materiaaleista on edes likipitäen esteetöntä. Suurin osa verkkosivustoista myydään aivan muiden taikasanojen kuin esteettömyyden avulla. Miksi esteettömyyttä ei käytetä myyntivalttina – tai oikeammin, miksi esteettömyys voi olla tuotteelle jopa rasite?

”Jos ne on sokeita, niin miksi ne on tietokoneella?”

Asiakkaalle voi olla yllätys, että sokeat tai kehitysvammaiset käyttävät internetiä. Leuka saattaa loksahtaa lopullisesti auki, kun ilmenee millaisia uusia mahdollisuuksia nämä erityisryhmät voivat verkosta saada. Sokeat voivat lukea uusimmat uutiset itsenäisesti ja hakea tietoa, eikä liikuntarajoitteisten tarvitse vaivautua ahtaaseen ja pyörätuolirampittomaan lähikauppaan, vaan he voivat tilata tavaransa verkosta.

Kun asiakas ei tiedä, ei hän osaa myöskään vaatia esteetöntä jälkeä. Kun tarjouspyyntöön vastaaja mainitsee lisäksi huolehtivansa esteettömyydestä, siirtää asiakas tarjoajan b-kastiin, koska ”me kyllä palvellaan ennen kaikkea normaaleja ihmisiä”. Tarjouksessa täytyy selittää hyödyt juurta jaksain, jolloin esteettömyydestä tulee sen pääasia, joka jättää helposti varjoonsa asiakkaan pyytämät ominaisuudet – eikä näin ollen herätä luottamusta: ”Tämä myy kyllä kivoja juttuja, mutta ei niitä mitä me pyydettiin.”

Erityisryhmiä on niin vähän

Erityisryhmät tuntuvat pieniltä, koska tilastotiedot eivät tule yleensä esille juuri missään. Yleisin perustelu esteelliselle toteutukselle on erityisryhmien pieni määrä. Erityisryhmiä on kuitenkin paljon. Prosenttilukuna viisi prosenttia kuulostaa pieneltä, mutta vastaa 250 000 henkilöä. Siinä on paljon ostovoimaa, jonka saa käyttöön vain panostamalla esteettömyyteen.

Rahalla on helpompi myydä: niinpä viisi prosenttia suurempi asiakaskunta kannattaa muuttaa rahaksi. Kuinka monta euroa liikevaihtoa toisi viiden prosentin kasvu asiakaskunnassa?

Se on niin vaikeaa ja kallista

Esteettömyys kuulostaa vaikealta. Miten sokean voi saada lukemaan nettisivuja? Tilaaja on tottunut siihen, että sivuja luetaan, joten ruudunlukija kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta. Vielä monimutkaisemmalta kuulostaa hämärä tekninen säätö, jolla sivut saadaan toimiviksi myös ruudunlukijalla – puhumattakaan tekstisisällön ja valikoiden viilaamisesta ymmärrettävämmäksi – se vasta salatieteeltä kuulostaakin. Kaikki vaikea on yleensä kallista, ja ihmeelliseltä kuulostava esteettömyys, jolla markkinoi vain muutama yritys, erityisen kalliilta. Tarjouspyyntöön sitä ei siis voi laittaa, koska tarjouksethan eivät sitten enää mahdu budjettiin!

Niinpä suurin osa tarjouksista tulee yrityksiltä, jotka eivät ymmärrä esteettömyydestä mitään. Todennäköisesti joku näistä tarjouksista on hiukan halvempi, joten lopputuloksesta tulee esteettömyydeltään huono. Lopulta asiakas menettää osan asiakkaistaan, koska tämän sivut ovat ruudunlukijan käyttäjälle vaikeat – ja tämä voi tulla monin verroin kalliimmaksi.

Ei meidän asiakkaissa ole vammaisia

Asiakas ei yleensä ole web-osaaja. Hän ei tiedä, millainen webin käyttäjäskaala on eikä välttämättä edes oman sivustonsa oikeaa käyttäjäkantaa. Hän kuitenkin ymmärtää, että on turha tehdä sivustosta sopivaa ryhmälle, joka ei sitä käytä. Ongelman muodostavat erityisesti kalliilla hankitut käyttäjätilastot, jotka väittävät, ettei sivustolla ole vammaisia käyttäjiä. No ei tietenkään ole, jos he eivät sivustoa pysty käyttämään!

Urheiluvälinevalmistajan nettisivuillakin on vammaisia kävijöitä. Heikkonäköiset, kehitysvammaiset ja värisokeat etsivät sauvakävelysauvoja siinä missä muutkin. Näkövammainen saattaa olla muiden asialla tai etsiä itselleen erikoisvälineitä. Ties vaikka hän olisi näkövammaisten keihäänheiton moninkertainen maailmanmestari Timo Sulisalo tarjoamassa yritykselle sponsorisopimusta. Asiakas saattaa yllättyä erilaisista käyttötilanteista, ja niistä kannattaa kertoa.

Esteettömyys ei ole coolia (paitsi nörttien keskuudessa)

Flash on aika siistiä. Se vilkkuu, liikkuu ja tarvittaessa myös paukkuu. Esteettömästä sivusta tulee ensimmäiseksi mieleen tylsä ja väritön sivu. Asiakas on nähnyt jo satoja hyvännäköisiä leiskautuksia, joiden fonttikoko on kahdeksan pistettä ja sekin toteutettu kuvana, joten sellaisia hän myös haluaa. ”Me halutaan näyttää asiakkaille, että me ollaan tekniikan huipulla. Siksi me hyväksytään vain flash-toteutus”. Luettavan kokoinen fontti ja riittävä kontrasti eivät asiakkaalle näytä ammattimaisilta, joten niitä on muutettava, vaikka hänen asiakkaansa ei enää saisikaan tekstiä luettua.

Se on kaikki tai ei mitään

Tilaajan on vaikea ymmärtää, että esteettömyys ei ole absoluuttista. Yksikään sivu ei ole täysin esteellinen tai täysin esteetön. Asiakas voi luulla, että esteetön verkkopalvelu edellyttää WCAG AAA -tason saavuttamista ja kuukausia kestävää testausta. Näin ei kuitenkaan ole: koska vähäkin auttaa paljon, voi pieni lisäpanostus parantaa esteettömyyttä huomattavasti. Yrittäminenkin auttaa, ja uusia asiakkaita tavoitetaan jo vähällä vaivalla.

Se on liian hyvää ollakseen totta

Esteettömyydestä on jopa liikaa hyötyä: uudet käyttäjäryhmät, parempi toimivuus, helppokäyttöisyys ja hakukonenäkyvyys. Tämä saattaa vaikuttaa poppakonstilta, eikä herätä luottamusta. Varsinkin, jos esteettömyydestä kerrotaan bullshit-bingosta tutuin termein, alkaa asia vaikuttaa rahastukselta. Asiakas ei itse huomaa suurta eroa esteettömän ja esteellisen sivuston välillä, joten perustelujen on vaikea kuulostaa hyviltä.

Esteettömyyttä voi olla vaikea tuotteistaa

Web-sivuston tilaamiseen tuntihinnoittelulla liittyy epävarmuutta ja riskejä, joita asiakkaat haluavat välttää. Tuote on helpompi ja turvallisempi hankkia kuin palvelu. Mutta miten esteettömyyden voi tuotteistaa? Esteettöminä sivustopaketteina räätälöitynä joka makuun ja maksukykyyn? A-, AA- ja AAA-sivustopaketit erikokoisina? Eritasoiset ja -laajuiset esteettömyystarkistukset?

Onko eettistä myydä sivustopaketteja, joista osa on esteettömämpiä kuin toiset? Eikö kaikkien pitäisi tehdä parhaansa esteettömyyden eteen? Jäljelle jää mahdollisuus toteuttaa erikokoisia sivustopaketteja mahdollisimman esteettömästi ja arvioida kaikkien sivustojen esteettömyys mahdollisimman tarkasti. Tai sitten heittää omatunnolla vesilintua.

Ennen kaikkea

Esteettömyyttä on vaikea myydä, jos sitä ei voi perustella. Esteettömyyttä on vaikea perustella, jos asiakas ei halua kuulla. Esteettömyyttä on siis vaikea myydä asiakkaalle, joka ei jo tiedä esteettömyydestä ja sen hyödyistä. Kaikki perustelut, jotka esteettömyyttä vastaan sanotaan, ovat esimerkkejä tästä. Kun ei tiedetä, ei ole aikaa kuunnella – sillä ei tiedetä, miksi pitäisi.

8 kommenttia:

  1. Eikö esimerkiksi kuntien ja valtion pitäisi Suomen lain mukaan tarjota nettisivunsa esteettöminä? Näin muistelen kuulleeni kun olin mukana tekemässä erään kunnan nettisivuja. Noihin aikoihin puhuin myös Suomen Kuurosokeat ry:n edustajan kanssa ja hän valitteli Suomen kuntien nettisivujen huonoa tilannetta.

  2. Suomen laki ei (vielä) velvoita esteettömien sivujen tekoon, mutta ennen pitkää veikkaisin lainkin kyllä ottavan tähän kantaa. Sen sijaan meillä on JHS 129 eli Julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet, jotka ”opastavat viranomaisia verkkopalveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja hankinnassa”.

    Lisätietoa suosituksista ja ohjeista löytyy vaikkapa Laatua verkkoon -sivuilta.

  3. Silkasta mielenkiinnosta; mihin perustuvat nämä lukemat:
    ”Viisi prosenttia suomalaisista tarvitsee erityispalveluja webissä. Alle prosentti verkon materiaaleista on edes likipitäen esteetöntä”?

    Viisi prosenttia? Alle prosentti?

    Viitteet tutkimuksiin ja tilastoihin olisivat mukavia;) Esimerkiksi yli 65-vuotiaita oli Tilastokeskuksen mukaan Suomessa 2004 lähes 16 prosenttia koko väestöstä. Vanhemmat ihmiset voidaan mielestäni lukea erityispalveluja tarvitsevien piiriin suhteellisen huoletta…

    Edit: Rauha 2 Webdesign -sivuilla näyttäisi olevan pohjaa lukemalle. Miksi ei linkkiä tässä kirjoituksessa?

    Suomen lakihan ei _suoraan_ ota kantaa verkkosivujen saavutettavuuteen, mutta esim. Vammaispalvelulaissa sanotaan, notta kuntien tulee huolehtia siitä, että tarjotut palvelut soveltuvat myös vammaisille henkilöille (Vammaispalvelulaki 1987). Laki siis teknisesti ottaen edellyttää nyt jo esimerkiksi kunnan sivujen olevan saavutettavia (esimerkiksi Laatua Verkkoon -sivuston lainsäädäntöluettelo on valaisevaa luettavaa).

    Hyvä kirjoitus ja ansiokasta asiaa!

    Itse olen saavutettavia sivuja myynyt myös mobiilikortilla; saavutettava sivusto on pääsääntöisesti toimiva(-mpi) myös matkapuhelimella (esimerkiksi juuri flash ja javascript huomioiden).

  4. Minusta tuntuu, että saavutettavuus ja esteettömyys viittaa aina tylsännäköiseen sivustoon, jossa on iso fonttikoko ja minimaalisesti grafiikkaa. Kaikki toimii, mutta on niin tylsää, että pitää mennä muualle.

    Tuntuu, että ihmiset oikeasti ajattelevat näin, myöskin yritykset, jotka suunnittelevat sivuja.

  5. Great article! (Sorry for writing in english. I do speak and understand Finnish but find it too hard to write and spell correctly.)
    We’ve went through this discussion for a couple of years ago in Sweden. Nothing but good and true points in the article. And nothing but familiar arguments against it. I think that 5% is too low counted. In Sweden a number that often is mentioned is that we have 1 000 000 citiziens with disabilities. That is more than 10% of the population.
    Accessibility is not a special arrangements for disabled people. My philosophy is that if you follow international guidelines such as WAI and WCAG you will get an accessible service/website and it will also work for people with older browsers, pda:s, mobile phones etc: Smoother for everyone!
    And BTW: By 2010 the public authoroties within EU should be accessible. Read more here: http://europa.eu.int/information_society/policy/accessibility/index_en.htm

  6. Mielestäni on parempi mainita tilastotiedot alakanttiin ennemmin kuin yläkanttiin. Laskutapa on aika pitkälle laskijasta kiinni. Totta kuitenkin on, että iäkkäät voisi suoraan laskea erityisryhmien joukkoon.

    Ennen kaikkea esteettömyys on käytettävyyttä kaikille, kuten Marjut luonnosteluvaiheessa artikkeliini kommentoi. Ehkä jakoa ”erityisryhmien” ja ”normaaleiden käyttäjien” välille ei tulisi tehdä lainkaan. Lähes kaikilla käyttäjillä on erityistarpeita: vammoja, hassuja selaimia, omituisia käyttötilanteita. Rajan vetäminen on hyvin vaikeaa ja ehkä myös tarpeetonta.

  7. Viestintävirastolta on kestänyt monta vuotta saada ulos käytettävä versio fi-domainien hallintapalvelusta (https://domain.ficora.fi).

    Annoin asiasta palautetta joskus 2004 kun viimeksi olin fi-domainien kanssa tekemisissä ja lupasivat silloin että asiaan tulee parannusta. Mutta vieläkin kun sivulle menee lynxillä on lopputuloksena parin cookien nielemisen ja refreshin jälkeen seuraavanlainen näky:

    http://jpmkn.quosis.fi/domain.ficora.fi/fidomain/aca.aspx%3ftarget=MainPage2

    En lainkaan sulata että minun pitäisi antaa suorittaa tietokoneellani jonkun random webdesignerin kirjoittamaa OHJELMAkoodia (javascriptiä). Jos haluan ohjelmistoa koneelleni, asennan sen itse, kiitos vain.

    — Jani

Kommentointi on suljettu.